sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Mitä kuuluu napakoru?

TÄSTÄ pääsette lukemaan fiilikset silloin kun napakoru oli just laitettu. Stoori sen laittamisesta ja siihen liittyvistä asioista.

Päätin nyt kertoa näin pari kuukautta myöhemmin, missä kunnossa mun napakoru on. Siitä tulee kuitenkin kysymyksiä välillä facebookissa, irlissä ja bloginkin puolella. Ensimmäisenä en kadu yhtään napakorun ottamista. Siitä ei oo ollu niin paljon vaivaa mitä esimerkiksi korviksista on mulle ollu. Joku varmasti kysyy, että onko sen ottamisessa järkeäkään. Vastaus, ei oikeastaan. Suomessa se ei varsinkaan ilmojen takia oo esillä. Se pääosin lymyilee paidan alla varsinkin talvella. Kesällä ainakin mulla se on varmastikin enemmän esillä. Vietän ainakin jonkunverran aikaa rannalla ja useimmiten kesällä tulee kuljettua ties missä napapaita härpäkkeessä ihmistenkin iloilla. Siltikin, vaikka kukaan muu siitä ei edes tietäis, se on jo itsessään mulle piristys. Rakastan koruja ihan hirveästi ja napakoru on yks syy hamstrata niitä lisää. Aina yhtä ihana nähdä tylsän mahan keskellä joku blingi.

Yks hyvä syy napakorun ottamiseen oikeasti on. Se motivoi sua liikkumaan ja ainakin ajatuksen tasolla kannustaa salille treenaamaan vatsalihaksia, siltä varalta, että se joskus sieltä esiin pääsisi. Oikeesti motivoi ja antaa uskoa ihan sairaasti! Terveisin minä, joka alotan kohta taas aktiivisesti käymään salilla.

Onko napakoru sitten ollu kipeä? Ei se ihan kivutonkaan oo ollu, mutta se on varmaan ihan arvattavaa. Kipeytymättömänä se pysyi ensimmäisen viikon kun suojelin sitä ihan kympillä, mutta sitten aloin säheltämään vähän enemmän. Ensinnäkään korkeavyötäröiset farkut (rakkaus) ei todellakaan oo hyvät sen parantumisaikana ja toinen juttu on tiukat paidat mihin se jää helposti kiinni. Minä tietenkin rasitin sitä kunnolla näillä molemmilla ja välillä tuli vähän araks. En hoitanu ja pessykkään sitä ihan niin aktiivisesti kun lävistäjä ohjeisti.

Suunnilleen joulukuun puolenvälin jälkeen se ei oo ollu yhtään kipeä ja rupesin sitä siinä jouluna yrittämään irti. Noh, se oli tiukemmassa mitä kuvittelin. Bloginki puolella kirjottelin jo, että väänsin sitä pullonavaajalla, kumihanskoilla ja ties millä, mutta se ei suostunut liikkumaan yhtään. Siinä välissä meinas jo tulla pieni paniikki. "Entä jos en saa sitä koskaan pois?" Ihana kaverini Em kuitenki usko vahvasti, että vois sen multa irrottaa. Niin Em sitte meillä käydessään avas sen helposti ja nopeasti. Te, jotka ootte tänne blogiinki kommentoinu, että napakoru ei lähe irti, pyytäkää kavereita jeesaamaan. Ite ei välttämättä tohi vääntää sitä samlla lailla mitä kaveri tohtii. Kannattaa myös pestä se hyvin ennen irrottamista ja ottaa avuks joku luistamaton juttu millä vääntää pois. Kyllä pitäs lähteä!

Kyselkää jos joku vaivaa vielä mieltä tai en muistanu kertoa. (:

4 kommenttia:

  1. mullakin napakoru eikä lähe irti :D ja vähä ihana toi koru tossa kuvassa!

    sulle on haaste mun blogissa :)
    http://www.butterfliesandunicorns.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo sen kans saa kyllä temppuilla ennenku lähtee :D ja kiittii (:

      Poista
  2. Love the blog. I just joined your blog. I hope you can check out mine: http://theproverbs.net and join to keep in contact. Thanks for your time and keep bloggin :)

    God Bless!
    Steven B.

    VastaaPoista