sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Hold on, cause you’re undefeatable.

Toppi:h&m/farkkuhaalari:seppälä/koru:glitter
Mua vois varmaan kutsua ketuks. Niin ovelasti karkasin koulutehtäviltä taas viikonlopuksi. Eikä oo ensimmäinen kerta, kun näpyttelen sunnuntai illan kunniaks kellon kanssa kilpaa koulujuttuja koneelle. Reiluna kilpailijana päätin kuitenkin antaa kellolle vähän etumatkaa ja pysähtyä kirjoittamaan teille vähän kuulumisia viikonlopulta. Mikä kilpailuun loppuu se kilpailulla alkaa. Ainakin tässä tapauksessa. Mun viikonloppu alkoi jalkapallo-ottelulla, mihin itse osallistuin vain katsomon puolelta. Villi veikkaus, ettei mua oltais sinne miesten kanssa päästetty pelaaman, vaikka kuinka olisin halunnut. Sen sijaan, että olisin edes peliin keskittynyt, keskityin aivan muuhun. Asukuvia ottaessa pallo lens mua aika lähelle, niin ainakin kuvitella vaikka pallon ja mun välissä oli varmasti useampi metri. Tottakai päästin komean huudon säikähdyksen johdosta. Tulin siihen tulokseen, että ovelan ketun lisäksi mua voi kutsua myös harakaks.
En ollut valmis palaamaan koulutehtävien luo, vaan olin päättänyt piileskellä niitä poikaystäväni, Valtterin, luona. Vaikka koulutehtävät olisikin osannu etsiä mua sieltä, olisin ollut varmassa turvassa. Ja siellä olinkin, nimittäin maailman parhaimmassa turvassa. Sain unohtaa kaiken hetkeksi ja keskittyä vaan nauttimaan elämästä, joka tuntui taas entistä mahtavammalta. Tottakai raasu poikaystäväni joutui myös kuvaamaan musta pari kuvaa. Niin pari, jos lisätään nollia perään. Aika meni älyttömän nopeaa ja kun äiti mua lauantaina tuli hakemaan, teki mieli piiloutua siltäkin.
Kotona tajusin, että olis tosiaanki pitäny piiloutua äitiltä. Siirryin viettämään laatuaikaa kirjan kanssa, mikä äikän kurssilta oli annettu luettavaksi. Laatuajaksi sitä ei kuitenkaan voinu sanoa. Silmät meinasi väkisin mennä kiinni ja huomasin, että nuha oli tainnu iskeä muhun. Onneks Valtteri tuli kuitenkin vielä illalla meille ja pelasti mut jo toiseen kertaan tänä viikonloppuna. Piristyin heti. Veikkasin, että olin kärsinyt vierotusoireista.

Nyt on kuitenkin otettava loppukiri kelloa vastaan ja tehtävä tämän päivän kouluhommat loppuun. Luovutusvoittoa en anna, vaikka vähän etumatkaa annoinki!



10 kommenttia:

  1. voiku sulla on ihanat hiukset :3!!

    VastaaPoista
  2. Tuo poika syötävän hyvän näkönen!

    VastaaPoista
  3. tulee tippa linssiin melkeen kun lukee jonkun ihmisen blogia, josta oikeesti huokuu elämänilo! enmä sitä sillä, etteikö muut ihmiset olis, mutta susta näkyy tuo onnellisuus niin selvästi. ^ saat varmaan paljon kehuja sun poikaystävästäs, ja toi kelpais ulkonäöltä aika monellekkin.. ;) mutta muista se, että sä oot täydellisin juuri sun omalles poikaystävälle. Toivottavasti vasta kuolema teidät erottaa. toivon teille vielä ikuista onnea ja rakkautta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kivasta kommentista!<3 Se on tullu vuosien varrella huomattua, että positiivisella ajattelulla kaikki asiat menee paremmin. Tottakai välillä mukaan mahtuu niitä huonojakin päiviä. Ja tää mun oma poikaystävä todellaki tekee mu elämästä täydellsitä ja toivon, ettei tarvis siitä ikinä luopua!<3

      Poista
  4. hih nauroin iha mielissää tolle sun kellojutulle! :D:D:D:D:D:D

    VastaaPoista