perjantai 3. toukokuuta 2013

Never run faster than your guardian angel can fly

    I’m alive,I’m alive, I´m alive. I can fly,I can fly,I can fly.













      

 Hyvä päivä voi joskus päättyä vähän huonomminki. Niin kävi mulla eilen. Koulupäivä oli ollu aika rento, tosi rento oikeastaan. Koulupäivän jälkeen sain hoideltua vähän asioita ja pääsin lähtemään kotiinpäin esimerkiksi kesätyöpaikan rikkaampana. Ei olisi kuitenkaan varmaan pitänyt lähteä kotiin, ainakaan vielä. Ajoin siis normaaliin tapaan skootterilla kotiin päin. Mietin, että tänään vihdoinki teen koulutehtäviä huimasti pois alta. Joku kuitenkin puuttui peliin ja kolmion takaa auto tuli tosi yllättäen päälle. Ei varmasti nähnyt mua, enkä mä sitä. Näköesteeks ku oli pitäny istuttaa jotku hemmetin puskat. :D Siinä sitä kuitenki oltiin. Auto lujalla vahdilla tulossa päälle. Oli pakko, ihan pakko ajaa ojaan, joka siitä kohtaa tippui aika jyrkästi ja varmisti, että varmasti lennän. Muistan vaan kun aattelin, että kohta sattuu ja suuntasin ojaan. Olis kuitenki sattunu paljon pahemmin jos olisin törmänny sen autoilijan kanssa. Parin sentin päässä sekin oli. Kuitenkin löysin itseni ojan pohjalta, kun autoilija tuli kysymään mitä MOPOLLE kävi. En tiennyt, mutta kysin tuskaisella äänellä voisiko autoilija kertoa kävikö mun takille jotain. Asiat tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen kontin vaivalloisesti pelastamaan laukun. Otti kipeää, varsinkin käteen. Pyysin autoilijaa auttamaan skootterin pois ojasta. Peili oli hajonnut pieniks sirpaleiks. Ei, se ei saa tuottaa huonoa onnea. Sitten pakotin itseni ajamaan kotiin, yhdellä kädellä. Ajatuksissa ei pyöriny mitään, mutta pysähdyin matkalta soittamaan ystävälleni.

Myöhemmin terveyskeskuksessa lääkäriä odottaessani tärisin ja rupesin miettimään mitä kaikkea olisikaan voinu käydä. Siihen mennessä olin ottanu kaiken vain huumorilla. Entä jos olisi kuitenkin käynyt pahemmin? Elämä voi kääntyä hetkessä mihin suuntaan tahansa, pitää muistaa nauttia joka hetklestä. Tärisin niin lujaa, että penkki kolisi maata vasten. Joo olen ihan kunnossa.

Tälläkertaa selvittiin kuitenkin säikähdyksellä. Tunnin päästä vielä kuvaamaan käsi, jota en eilen saanu terveyskeskuksessa liikkumaan, vaikka väitin sen olevan kunnossa. Kaikki kaveritki onnistuin säikäyttämään ja eilen soi puhelin vähän väliä. Maailman paras poikaystävä kaverinsa kanssa oli odottamassa mua terveyskeskuksen pihalla. Maailman parhaat kaverit piti huolen, että pysyn rauhallisena. Maailman parhaita kaikki! Kiitos! <3

EDIT: Lääkärissä käyty, käsi EHJÄ! Huh! Käsi paranee itestään normaaliksi! (:

6 kommenttia:

  1. huh no onneks ei pahemmin käyny! ♥

    VastaaPoista
  2. Hui kamala! :( Varmasti hetkeksi pysäyttävää tuollainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä tollanen vähän pistää kyllä miettimään asioita.

      Poista
  3. Halusin tulla ilmoittamaan että oot yksi mun Linkitä Blogisi-postauksen lemppariblogeista :)kiitos kivasta blogista ♥

    VastaaPoista