maanantai 17. kesäkuuta 2013

When your words mean nothing I go la la la


Perjantaina odotin Valtteria ja katsoin samalla taivaalle, joka oli vastoin odotuksiani, tumma. Miten tällaisena viikonloppuna taivas voi olla jotain muuta kuin kirkas? Matkalla Seinäjoelle taisi ensimmäiset pisaratk tulla. Se sama taivas ja samat pisarat pysyivät tiukasti meidän yläpuolellamme koko illan, jopa provinssirock:in menossakin mukana. Tosin ei paljon kehumista, ihmisiä oli liikkeellä melkeen yhtä vähän kunin minä tahansa päivänä kauppareissulla. Ehkä kaikki oli tehty sokerista ja sulivat sateeseen. Seuraavana päivänä oli kuuleman mukaan väkeä paljon enemmän.
Mun mahtava provinssiseura ja huomatkaa toki tulesta ja raudasta tehty pyöräilijä tyhjällä festarikadulla. Koska kuvaan pari epäilyttävää tölkkipurkkia on jostain syystä eksynyt, mainittakoon, etten itse juonut mitään subwaysta ostettua fantaa tujumpaa. Täydin selvillä vesillä soudin menemään. (:
Lauantai meni kokonaan Valtterin kanssa, mutta sunnuntaina suunta olikin jo toinen. Mun piti laittaa mun täysin sekainen unirytmi kohilleen ja herätä tosi aikaisin aamulla. Löysin itseni kuitenkin vielä puolenpäivän aikoihin sieltä itse kielletystä paikasta. Sängystä. Sängystä ylös päästyä päivä alkoi ja eteni nopeasti iltaan, jonka vietin serkkujen kanssa mökillä. Oli tosi tylsä lähteä sieltä kotiin, kun muut jäi vasta aloittelemaan kivaa mökkilomaa yhdessä. Minä työmyyrä jouduin jättämään kaiken kivan välistä ja kahlata läpi unirytmin sekoittaman yön, maanantai aamuun. Sieltä se aamu rantautuikin ja tämä kala joutui kuivalle maalle... TÖIHIN! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti