sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Enkelikoira

Sairaus vei voimat rakkaalta koiraltamme, joten oli enää yksi vaihtoehto jäljellä. Niimpä raskaan päätöksen jälkeen pikkuinen sai siivet selkäänsä ja muuttui taivaan enkeliksi 12.6.2013. <3
Keskiviikkona mökkireissuun valmistautuessa kuulin ne sanat, joita olin pelännyt jo kauan.Oli jätettävä hyvästit ja valmistautua siihen, että kun palaan kotiin, tutut hännänheilutukset ei olekaan enää vastassa. Vaikka olin tiennyt hyvästien olevan lähellä, pysäytti se silti ja koko päivä kului haikeilla fiiliksillä. Mökillä yritin saada muuta ajateltavaa ja pysyä vahvana, Voi kun voisi palata ajassa taaksepäin.
Varsinkin pienenä rakastin eläimiä ihan älyttömän paljon ja haaveilin omistavani maatilallisen eläimiä kun kasvan isoksi. Koira oli pienen tytön kauan ja hartaasti toivottu haave, joka vihdoin yhtenä kesäpäivänä 2005 vihdoin toteutui. Isä ilmoitti meille tulevan pieni mäyräkoira, joka vei lopulta kaikkien sydämet. Se ei ollut sellainen kuin koirakirjoissa kerrottiin - itsenäinen ja lapsiperheisiin sopimaton. Se oli juuri niin ihmis- ja lapsirakas kuin koira vaan voi olla. Metsästyskoiraksi hankittu maastonakki touhusikin mieluummin lasten kanssa kuin jahtasi eläimiä ja leikin jälkeen käpertyikin mieluiten syliin nukkumaan.
Silloin kun en halunnut olla yksin ja kaikki tuntui vyöryvän alamäkeen, mut löysi aina mustin luota. Koira vaistosi aina surun ja pahan olon, käpertyi syliin ja nuoli kyyneleet pois. Vaistosi se myös onnen ja tuntuu, että kaiken muunkin. Aina kotiin tullessanu sain vastaani iloisen pirteän koiran, jonka häntä heilui hullun lailla. Eilen kotiin tullessani, kaikki oli muuttunut. Kukaan ei ollut odottamassa kotona, ei heiluttanut häntää tai yrittänyt väkisillä tulla syliin. Oli tyhjää ja hiljaista.
Jouduin lähtemään heinätöihin heti kun pääsin kotiin ja pysyin yllättävän vahvana kysellessäni rakkaasta. Kyyneleet yrittivät sinnikkäästi tulla, mutta sain kuin sainkin pidettyä ne sisälläni. Töitten jälkeen kuitenkin kävelin haudalle ja vahvuudesta ei ollut enää tietoakaan. Isä tuli katsomaan hetken päästä olinko kunnossa ja oli seuranani haudalla pitkään. Hän kertoi laittaneensa hautaan oman paitansa pikkuisen mukaan, jotta se saisi nukuttua hyvin. :') Ikävä on meillä kaikilla kova!
En unohda sua koskaan turhaa edes yrittää 
Kaikki kauniit muistot silmieni ohitse vaan kiitää 
Elämäni enkeli nyt taivaan sines liitää 
Aika nenä eestä mun ohitseni siintää 
Miten ikinä voinkaan sua kaikesta kiittää 
Harmi että sait olla tääl nii vähän aikaa 
Sua ikuisesti tuun mä aina kaipaan 
Taivaan kirkkaat tähdet susta aina muistuttaa 
Lepää rauhassa kulta ♥

22 kommenttia:

  1. Ihana koira otan osaa tiedän ton tunteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää tunne kyllä ihan kamala! :(

      Poista
  2. :( Koita pärjätä, ja muista että koiralla on nyt hyvä olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän tosi kovasti pärjäillä ja kyllä se tästä pikkuhiljaa rupeaa helpottamaanki! (:

      Poista
  3. Koita pärjäillä, suru helpottaa pikkuhiljaa <3 pus

    VastaaPoista
  4. Mikä sairaus koirallane oli? :( ja tuli niin surullinen mieli teidän puolesta :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diabetes, joka lääkkeitten kanssa vei näön ja lihan luiden päältä :(

      Poista
  5. voiei! :s aloin itkemään koska toi sun kirjotus on niiin täyttä totta, koira oikeesti ymmärtää kaiken! itekkin oon juuri menettänyt koirani, ei tosin lentänyt taivaaseen mutta muutti toiseen kotiin pitkälle täältä... osan otot! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ymmäryää ihan liianki paljon, siks varmaan ollu aina niin lähellä sydäntä! Rakkaan lemmikin menetys on kamalaa lähti se sitten taivaaseen tai toiseen kotiin.. aina tulee ikävä :(

      Poista
  6. JULIARAKAS! Koitahan pärjäillä! <3 Onneks Valtteri on olemassa. Se ehkä helpottaa sun oloas hieman.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks on Valtteri ja muut läheiset ihmiset ja ihanat blogin lukijat helpottamassa oloa! <3

      Poista
  7. otan osaa ja koita jaksella.. <3! kirjotit tosi ihanasti ja meinas kyyneleet valua poskille, mutta ei ihan..pääset vähitellen asiasta yli, vaikka tuskin kukaan koskaan kokonaan pääsee tärkeen ihmisen/eläimen kuolemasta yli, mutta oot vahva ihminen ja muista, että et oo yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vähän myöhässä ihanasta kommentista!<3

      Poista