keskiviikko 1. tammikuuta 2014

throwback 1/2

Näin joskus unta, että tein vuoden 2013 muistelupostauksen mustavalkoisena. Sellainen siitä lopulta sitten tulikin. Kilometripostausta vältelläkseni jaoin sen kuitenkin kahteen osaan, joista ensimmäinen on tässä.Tammikuu1Tammikuussa päätin opetella soittamaan kitaraa ja ahkerasti muutaman illan opettelinkin. Enää en kuitenkaan muista juuri mitään oppimaani. Kävin myös lumilautailemassa talven ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Juhlin mummun 80- vuotis  syntymäpäiviä ja sain äidin työkaverilta yllätykseksi maailman suloisimmat villasukat.helmikuu1Helmikuussa järjestin meillä tyttöjen illan, jossa tehtiin hyvää ruokaa, katsottiin elokuvaa ja otettiin kuvia. Liikuntaa kohtaan motivaatio on näyttänyt olevan korkealla, sillä kuvia löytyy kuntosali-kortista suksiin. Koko helmikuun kohokohta taisi kuitenkin olla vanhojen tanssit, joissa olin vielä katsojan paikalla. Siellä otin ensimmäiset yhteiskuvani Valtterin kanssa ja sain myös ensimmäisen pusun tältä kyseiseltä herralta. (;
Maaliskuu1
Maaliskuussa koulunkäynti oli rentoa. Viuhahtelin tunnilta toiselle rennoissa vaatteissa ja useimmilla tunneilla vain esitin ymmärtäväni. Parturi katkaisi tukastani pitkän palan pois ja vieläkin suren niitä menetettyjä hiuksia. Naistenpäivää lähdettiin viettämään ruotsinlaivalle naisporukassa tietenkin. Myös yksi ikimuistoisimmista päivistä  löytyy maaliiskuulta. Päivä on tietenkin 13. päivä, kun minä ja Valtteri olimme virallisesti yhdessä.
huhtikuu1
Huhtikuu tuntui olevan täynnä toimintaa, vaikka tarkemmin ajatellen en edes osaa sanoa, mitä silloin tein. Aurinko alkoi viettämään kanssamme enemmän aikaa, lumet alkoivat sulaa ja olin onnesta sekaisin. Huhtikuu oli täynnä ihania ihmisiä, upeita päiviä, loputonta hymyä - onnea. Toukokuu1
Toukokuu oli lämmin ja välitunneilla otin aurinkoa koulun pihalla. Lopetin liikuntakerhon pitämisen neljän vuoden jäälkeen, enkä niille teille ainakaan vielä ole palannut. Rakkaan koiramme sairaus paheni ja oli sanomattakin selvää, ettei elinaikaa olisi jäljellä enää paljoa. Vietin mahdollisimman paljon aikaa pikku maastonakin kanssa ja otin muistoksi aurinkoisia kuvia. Kesä oli lähellä. Kesäkuu1
Sieltä se kesäkuu vihdoin tuli. Valtteri täytti 18 vuotta ja sai autokortin. Sillä välin kun Valtteri ajeli ympäri Suomea minä olin töissä thaimaalaisessa ravintolassa. Tietenkin työpäiviksi sattui ne kaikkein lämpimimmät kesäkuun päivät. Toki keittiön puolella riitti myös lämpöä. Vapaa-aika kului suurimmaksi osaksi Valtterin kanssa.

to be continued...

12 kommenttia:

  1. Tää oli kyllä tosi kiva, kun teit tän muistelupostauksen mustavalkoisena!! Heti tuli niin erin näköinen mitä muilla :) Sä oot ihan älyttömän kuvauksellinen tyyppi... mä en ymmärrä miten jostain ihmisestä on kaikki kuvat niin täydellisiä!:O :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustavalkonen vaikutti aika tylsältä vaihtoehdolta, mutta ehkä parempi näin. Värikuvien yhteensovitteleminen ois ollu niin hermoja raastavaa! :D Ja mitä tohon kuvauksellisuuteen tulee... näkisitpä vaan ne kaikkein JÄRKYTTÄVIMMÄT kuvat mitä musta saa! Niissä ei oo kyllä mitään kuvauksellista... ;) kiitos kivasta kommentista! :*

      Poista
  2. ihúna valtsupoitsu (: tosi huippuu että löysitte toisenne <3

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus ja tuo mustavalkoisuus on tosi hyvä idea! Tulee heti enemmän sellainen menneen ajan fiilis, kun kuvat ei oo värillisiä! Näin vuoden alussa ja näitä postauksia lueskellessa vasta oikeesti tajuaa, miten nopeasti aika kuluu!:)

    Haha, leikkasin ite myös joskus samoihin aikoihin kuin sinä mun pitkät kutrit pois ja surin niitä oikeesti sitten ihan kunnolla. Suoraa kampaajalta kotiin tultua menin kattoon peilista ja aloin itkemään ihan kunnolla, semmosia krokotiilin kyyneleitä. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että miten pinnallinen olin, mutta kyllä siihen oli vähän totuttelemista! :D No, thanks god hiukset on uusiutuva luonnonvara! :)

    http://bageingandlifestyle.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kuluu ihan hurjan nopeaai! Tuntuu, että viime uudesta vuodesta on vain hetki aikaa. Kun katsoo kuvia, tajuaa, että elämä on muuttunut siitä lähtien kuitenkin ihan valtavasti. Samalla se on kuin eilinen, samalla kuin ikuisuuden takainen hetki. Ja totta tuo mustavalkoisen viestimä menneen ajan tunnelma!

      Karua edes ajatella, miten paljon aikaa onkaan tuhlannut sellaisen asian murehtimiseen kuin hiukset. Muut tuskin huomaakaan hiusten lyhentymistä, kun itselle se on niin elämää mullistavaa, että se on mainittava vuoden muistelupostauksessakin. :D Mä oon kuitenkin aina rakastanut pitkiä hiuksia ja hoitanut niitä kuin pientä vauvaa. Pidennyksiä vierastan niin kovasti, että niillä ei menetettyjä karvoja korvata. Jonkun toisen hiukset omassa päässä? No way. Onneksi vaaditaan vain hiukan aikaa ja kärsivällisyyttä omien hiusten kasvattamiseen.

      Kiitos kommentista! (:

      Poista
  4. Onnistuisko jatkopostiin enemmä kuvia sinusta ja valtterista ? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tehny jo suurimman osan jatkopostista, mutta pitää kattoa jos loppuihin löytäis vähä enemmän! (:

      Poista
  5. Sä oot mun lempparibloggaaja ja joka päivä ootan ja toivon että olisit tehnyt postauksen!<3 hyvää uutta vuotta :) ja mullekkin tuli heti sellainen fiilis kun tuo muistelupostaus oli mustavalkoisena, että tuo aika on jo mennyttä.. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että multa löytyy tollasia lukijoita kun sinä! :') Hyvää uutta vuotta sullekkin! <3

      Poista