lauantai 11. heinäkuuta 2015

165 päivää inttileskenä

Hups, tämän postauksen julkaisussa kesti hieman tarkoitusta kauemmin, mutta tässä se nyt vihdoin ja viimein on. Tuntemuksiani 165:n inttileskenä vietetyn päivän ajalta.
Army Collage 8
"Armeija alkaa", raapustin pahaenteisesti kalenteriini tammikuun viidennen kohdalle. Ympyröin tuherruksen tervävillä sahalaidoilla ja ripottelin joukkoon muutaman suruhymiön. Voi v*tun armeija.

Armeija oli se mysteerinen kauhutarina, johon minäkin sitten joskus tulisin tutustumaan rannalle jäävän roolissa. Kuten epämiellyttävät asiat aina, niiden kohtaamista haluaa vältellä ajatuksissaan viimeiseen asti. Niimpä saapui tammikuun neljäs, jolloin seisoskelin outoudesta kankeana lukemassa jotain armeijan ohjelappusta. Juonipaljastuksia kauhutarinasta vai? Saapui tammikuun viides, jolloin herätykellon ääni kuulosti rumemmalta kuin koskaan aikaisemmin. Muutin muotoani takiaiseksi ja mumisin unisena, ettei poikaystäväni saisi missään tapauksessa lähteä armeijaan. Ei auttanut mikään. Pian istuin autossani ja katselin kuinka linja-auto häipyi hämärään talviaamuun. Itkin lammikon viereeni.

Ensimmäinen päivä meni ihan sumussa. Muistan vain sen, että istuin sänkyni laidalla ja täytin whatsapin keskustelut itkevillä hymiöillä. Odotin jatkuvasti tilannepäivitystä Valtterilta, mutta ei, whatsapp ilmoitti, että poikaystäväni on ollu paikalla viimeksi aamulla. Argh. Sain jo silloin tutustua ärsyttävimpään asiaan koko armeijassa; toiseen ei todellakaan saa yhteyttä heti, kun haluaisi. Ei, vaikka sulla olisi kuinka kiirellinen asia tai olisit halkeamassa ikävästä.

Army Collage 9
Arki alkoi ja inttileskeydestä tuli osa sitä. Asutaan valtsun kanssa eri osotteissa, joten ollaan totuttu siihen, ettei yhdessäolo ole itsestään selvää. Mä kaipaan paljon omaa aikaa ja osaan siten nauttia myös yksin olosta. Totuin armeijaan nopeasti. Toista se on varmasti niillä pareilla, jotka ovat tottuneet olemaan yhdessä 24/7. Olihan mullakin ikävä. Ikävä, joka toi välillä kyyneleet silmiin ja esti ajattelemasta mitään muuta. Mutta armeija ei tuntunut koskaan ylitsepääsemättömältä, eikä se sitä ollutkaan. Kauhutarina on aivan liian suuri nimi tälle tarinalle.

Viikonloput, jolloin Valtteri tuli lomille armeijasta oli aina ihan mahtavia! Ihan sanoinkuvaamattoman huippuja! Olin ahertanut ensin viikon koulussa ja hoitanut kaikki velvollisuudet pois alta. Hain Valtterin linja-autolta ja ajeltiin kaupan kautta heille viettämään viikonloppua. Yleensä oltiin vaan. Syötiin lempiruokia, katseltiin netflixiä ja nautittiin vain toistemme seurasta ilman kiirettä. Se oli aina paras päätös, mitä työntäyteiselle viikolle voi saada. Se, jos mikä, teki armeijan sietämisestä palkitsevaa ja kasvatti suhdetta entisestään.

Niin nopeasti se loppui, kuin alkoikin. Olin juuri lopettelemassani työpäivääni hautausmaalla kesäkuun alussa ja harmittelin sitä, ettei valtsu päässyt vielä sinä päivänä lomille. Yhtäkkiä tuttu, vihreäpukuinen mies kävelee hautausmaan porttien vierellä hymy huulilla ja joudun hieraista silmiäni kahdesti. Kummitus? Valtteri oli yllättänyt minut tulemalla sittenkin vielä kerran lomille armeijasta. Se oli viimeinen loma ja seuraavan kerran poikaystäväni palasi kotiin lopullisesti.

"Armeija loppuu!!" luki kalenterissani kesäkuun kahdeksannestoista päivä. Teksti on sutaistu iloisesti, suurella käsialalla,  ja kehystetty miljoonalla sydämellä. Jokainen tarina loppuu aikanaan, niin myös nämä hieman epämiellyttävämmät tarinat, vaikkei sitä alkutekstien kohdalla uskoisikaan. Kauhutarinaa tämä ei ollut. Ehkäpä romanttinen ripauksella jännitystä?
Army Collage 10
Mulla jäi armeijasta kaiken kaikkiaan hyvä maku. Jos siitä selvittiin näin helpolla, selvitään todennäköisesti monesta muustakin asiasta. Nyt armeija on ohi, se on historiaa, eikä sinne tarvitse enää palata. Se on kaukainen muisto vain. Muistakaa kaikki nykyiset ja tulevat inttilesket: "When two people love each other, no time is too long, no distance is too far, and no one can ever tear them apart."

Tässä aikaisemmat armeijaan liittyvät postaukset:
Huomisesta alkaen inttileski
Inttilesken päiväkirja part 1
Inttilesken päiväkirja part 2
Inttilesken päiväkirja part 3

Mitä ajatuksia postaus herätti? Mitä muille matkassa olleille kuuluu? Kuinka monen poikasystävä aloitti armeijansa juuri?

22 kommenttia:

  1. Omalla poikaystävällä on tj67 ja tää on oikeesti menny tosi nopee! Muistan edelleen sen päivän ku se lähti ja sillon etin netistä kaikkee inttiin liittyvää ja silloin myös löysin tän sun blogin ja kommentoinkin tänne sillon :D 4 päivää ennen mun sotilaan intistäpääsyä meillä tulee 2 vuotta täyteen ja 5 päivää intistä pääsyn jälkeen lähetään juhlii sitä Maltalle (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihan superkiva, että jätit kommentin! <3 Muistankin, että oot kommentoinu ja on tosi kiva kuulla teidän kuulumisia! TJ vähenee pikkuhiljaa ja tuokin aika on onneksi yllättävän pian ohi! Tuo vuosipäivä ja ulkomaanmatka tekee armeijan loppumisesta vieläkin ikimuistoisempaa, ihan huippua! Paljon tsemppiä teille! <3

      Poista
  2. Huh mite nopeesti toi aiks meni �� oli muuten kiva lukee kauan odotettua vikaa inttipostausta! :) ☺️ Onneks oli siedettävää aikaa sullekkin ja jäi kiva ns. kiva maku suuhun! Toi on niin totta et jos suhde on kasas vielki ku intti päättyy ni sitä selvii mistä vain. Niin tuutte tekin selviimään ❤️ Välillä on kausia, milloin useampi läheisempi ihminen on päätynyt eroon vastoinkäysimen tullessa kohdalleen. Silloin surullisena aina miettii, että miksi? Mitä tahansa ikinä tapahtuukaan, niin parisuhteen rikkominen ei auta mitään, - päinvastoin rakkauden avulla voi selvitä melkein mistä vain! Niin ja vaihtaminen toiseenkaan tuskin mitään auttaa. Pian arki alkaa rullaamaan ja hänenkin täydellisen kuoren alta vikoi löytää. Eikä ne vastoinkäymisetkään mihinkään katoo vaik uuden ottaiskin! Haluan sanoo et ootte ihan #yltiöcutecouple, kuulostatte toisillenne niin sopivalta ja toivon koko elämällenne paljon rakkautta ja onnee! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan meni nopeasti! Tuli mieleen kun harhailin siellä kylmässä Kajaanissa yksinäni ja sitten onneks näin sut. :D Kuulin, että tosi moni Valtterin armeijakavereista oli eronnut heti armeijan alussa. Tosi surullista, että jotku haluaa luovuttaa niin aikaisessa vaiheessa. Vaikka armeija-aika ei mitään mukavinta ole, niin ei se sen kumppanin vika oo. Ja ikävä on vaan merkki siitä, että välittää toisesta. Mä suren aina ihan hirveästi muitten eroja ja toivon, että kaikki yrittäis viimeseen asti. Ongelmia ja erimielisyyksiä tulee kyllä varmasti ihan kaikkien kanssa kunhan vaan tarpeeksi aikaa viettää yhdessä.

      Kiitos paljon #yltiöcutekommentista! <3

      Poista
  3. Huh itellä tuo eessä vasta yli vuoden päästä ! "Onneksi" on tottunut näkemään pari viikonloppua kuussa niin ei tunnu sit varmaan niin pahalta :D ja itellä vielä sitten silloin koulu kesken joten on joku mihin käyttää aikaa :D
    Menipä tuo nopeasti kun tuntuu että just äsken postasit tuosta alusta :) Tykkään kovasti sun blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, muistan kun itsekin mietin joskus, että armeijaan on aikaa vielä yli vuosi (=ikuisuus). Ja yhtäkkiä se vuosi olikin kulunut ja oli kohdattava todellisuus. :D Tuossa voi jo oikeasti sanoa olevansa jollain tavalla "onnekas" tai ainakin jotain positiivista siitäkin löytyy. Tiedän muutaman parin, jotka asuvat yhdessä, ovat parhaimmassa tapauksessa myös samassa koulussa ja varmaan jo hengittääkin samaan tahtiin. Silloin on varmasti paljon paljon vaikeampi totutella inttilesken arkeen.

      Armeijan alussa mä rupesin käyttämään ylimäärästä aikaa enemmän koulujuttuihin ja niitten kanssa olin hetken tosi ahkera. :D Kunhan vaan on tarpeeks tekemistä niin ei ehdi murehtia turhia! Kiitos paljon kommentista! <3

      Poista
  4. Lohdullinen postaus - oma kulta lähtee armeijaan tammikuussa ja toivoisin jo nyt, että intti olisi jo ohi. :D Mekään ei kuitenkaan asuta saman katon alla ja ollaan totuttu siihen, että joudutaan olemaan erossa toisistamme, joten eiköhän siitäkin selvitä. Ihania hetkiä teille! :)<3

    Ps. Muistahan ulkonäköhaaste - siinä vielä yksi postausehdotus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huii, nyt sun pitää nautiskella puoli vuotta ja totutella ajatukseen armeijasta, ettei iske päin kasvoja niinku mulla. :D Mutta ei pelkoa, lupaan, että armeija-aika menee tooooooosi nopeasti ja siitä jää paljon hyvää jälkeen. Te selviätte siitä aivan varmasti!

      Muistan! Oon jo kirjoittanut sen oikeastaan valmiiksi, mutta kuvat vain puuttuu. :p Kiitos kommentista! <3

      Poista
    2. Aivan ihana postaus taas kerran ja noihin fiiliksiin voin samaistua ♥ mun poikaystävä lähti armeijaan kanssa tammikuussa, mutta kotiutuu vasta joulukuussa. Onneksi ei asuta saman katon alla, erossa oleminen on edes hieman helpompaa. Arkipäivät on ainakin alkuun semihankalia, varsinkin kun toista ei saa välttämättä kiinni, mutta viikonloput oon tähän asti onnistunut pyhittämään omalle kullalle, ja viime viikonloppuna oli RUK:n järjestämä kurssijuhla Haminassa, jossa saatiinkin nauttia toistemme seurasta ihan täysillä. Kyllä sen intin vaan kestää, se vahvistaa suhdettakin tosi paljon! Ihanaa että se "kärsimys" on sulta ohi, mulla on vielä ne 158 päivää odottelua. :D P.S. sä ja Valtteri ootte aivan ihana pari :3

      Poista
    3. Aivan ihana kommentti, kiitos! <3 Arkipäivät oli kyllä mullekkin hankalia aluks, mutta kyllä se sitten helpottui kun tottui rytmiin ja oli paljon tekemistä. Mä ihastelinkin viikonloppuna kuvia, joita monet oli laittanu tuolta kurssijuhlista. Se oli varmasti ihan huippu kokemus! Oikeen paljon tsemppiä teille vielä loppuarmeijan koitoksiin! Ihan pian se on ohi! <3

      Poista
  5. Omalla poikaystävällä jäljellä vielä 158 aamua ja tammikuussa tosiaan armeijaan suuntasi. Oon kyllä sitä mieltä että tää armeija-aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja vähän jopa huvittaa se epätoivo kun inttiaika alkoi :D mutta hei superisti onnea että sait sun poikaystäväs jo takas, innolla ootan omani tj0 päivää! Ps. super ihana blogi sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, muakin kyllä huvittaa tuo epätoivo ja suru inttiajan alussa. Helppohan se on nyt jälkeenpäin naureskella! :D Ihana kuitenkin kuulla, että sulla on noin positiiviset fiilikset, vaikka aamuja on vielä jäljellä! Tsemppiä teille paljon ja kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista
  6. Aww vaikutatte niin ihanalta parilta ja teidän suhde on selvästi vahva kun armeijankin selvisitte :) ihanaa kesää teille molemmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii ihana kommentti! <3 Kiitos paljon!

      Poista
  7. Oli kiva lukea tätä postausta ja kuulla että aika menee nopeesti. :) Mun poikaystävä lähti viikko sitten intiin ja ikävä on tuntunu mahassa suurinpiirtein siitä asti koko ajan. Ollaan jo relu kahen vuoden ajan oltu niin paita ja peppu että tää on ollu tosi vaikeeta, mutta kaipa tästä hyvin selvitään. Ens viikonloppuna on jo kumminkin eka loma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii kiva saada kommentti tuoreelta inttileskeltä! Alku on aina vaikein, mutta uskon kyllä, että pian helpottaa sullakin! Aika kuluu kyllä nopeasti kun vauhtiin pääsee ja lopulta armeija onkin jo historiaa. Lomat on aina ihan huippuja ja voi sitä onnen määrää kun näkee toisen pitkästä aikaa! Siinä tulee ihan samat tunteet pintaan kuin vastarakastuneena! Kiitos kommentista ja paljon tsemppiä teille! <3

      Poista
  8. Huh olipa ihana lukee tämä postaus näin tuoreena inttileskenä (oikeesti luin kaikki sun inttipostaukset ja aikalailla muutkin postaukset tästä lähiajoilta). Pakko sanoo että sulla on todella ihana blogi!❤️ Hyvää jatkoo teille ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos paljon! <3 Kiva kuulla, että tykkäsit! Paljon tsemppiä tuoreelle inttileskelle! <3

      Poista
  9. Itselläni on nyt ensimmäinen viikko inttileskeyttä (Miks musta tuntuu, että kaikki vihataan tota sanaa mutta käytetään sitä silti:D) takana, ja ihan hyvin on mennyt paria vähän huonompaa hetkeä lukuunottamatta:) Oot kyllä osannut kirjottaa jotenkin tosi fiksusti ja todenmukaisesti tästä aiheesta, oli tosi kiva lukea näitä postauksia!

    http://suvimyllymaki.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuo on kyllä niin totta! Mun blogiin oli muutamia eksynyt hakusanalla: armeijaan lähtevän poikaystävän tyttöystävä. Aika vaikeelta tuokin kuulostaa! :D Kiitos paljon ihanasta kommentista ja paljon tsemppiä tuoreelle inttileskelle! <3

      Poista
  10. Moi! Mun poikaystävä lähti just 6.7. nyt Niinisaloon. Oon huomannu kans että parin ekan itkusen päivän jälkeen tää ei oo ollu niin kamalaa :D Mulla on itelläki blogi ja oon ajatellu jonkin muotosta inttilesken päiväkirjaa siellä pitää. Ihan huippua lukee tämmöstä muiden kokemuksista! Tykkään sun blogista tosi paljon ja oot mun mielestä rakentanu hyvin nää inttileskipostaukset! :) jos haluut käydä tsekkaamassa, mun blogi löytyy osotteesta timewastedonliving.blogspot.fi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kuulostaa niin tutulta, alku tosiaankin oli pahin! Ja tietty myös ne hetket tuntu inhottavilta kun poikaystävän piti lähteä niin nopeasti menneiltä lomilta takaisin armeijaan ja ties, että taas kestää pari viikkoa ennenkuin näkee toisen. Noitä päiväkirjapostauksia oli tosi kiva kirjoittaa, suosittelen ehdottomasti! Kiitos kivasta kommentista, meen tsekkaamaan sun blogis! <3

      Poista