lauantai 10. lokakuuta 2015

TB | Ylioppilasjuhlat

Hävettää. Lupasin muinon ylioppilasjuhliani odotellessa, että hukutan luultavasti koko blogin kyseisellä aiheella, kunhan juhlat on juhlittu. Vaan mitä kävikään? Julkaisin hädintuskin tämän yhden videon, joka sekään ei kerro päivästä läheskään sitä, mitä halusin sen kertovan. Juhlat olivat ihanat ja todella onnistuneet, mutta yksi asia niissä ärsytti ihan suunnattomasti ja se onkin juuri se syy, miksi olen työntänyt koko juhlat vain pois mielestäni ja blogistani. Syy on se, ettei mun yo-juhlissa otettu juuri yhtään kuvaa. En tiedä kuulostaako tuo turhalta murheen aiheelta, mutta mulle kuvat jo pelkästään arkipäivän teekutsuista on todellisia aarteita. Tilanne on tietenkin tuhatkertainen, kun kyseessä on vain kerran elämässä koettava juhlapäivä..

Yleensä toimin kuvaajana jokaikisissä kissanristiäisissä ja varmistan, että kuvasaldoa kerttyy yllinkyllin, mutta omissa juhlissani olin niin kiireinen, etten muistanut kameran olemassaoloa ollenkaan. eikä kukaan muu tietenkään huolehtinut asiaa puolestani, vaikka niin oletin. Pyysin lakitustilaisuudessani äitiä videoimaan mun ylioppilaspuheen ja jo parin minuutin kohdalla kameran muistikortti oli loppunut. Koulun pihalla tuli ensimmäinen järkytys, kun en voinutkaan ottaa kuvia parhaiden ystävieni kanssa. Illalla kun tajusin lähes koko juhlien jääneen ikuistamatta olin todella pettynyt ja väsyneenä kiukuttelin siitä juhlissani apuna olleille ihmisille.. Hävettää sekin, vaikka edelleenkin harmittelen tapahtunutta.
PicMonkey Collage 345
Onhan mulla kuitenkin loppujen lopuksi yo-materiaalia kasassa ja yllätyksekseni lähikuvaamolla oli tarjota vielä pari aarretta lisää. Lähinnä kuvaamatta jäi kaikki koristelut, tarjoiltavat ja vieraat. Nämä kuvat äitini nappasi eräänä kiireisenä aamuna kiitoskorttia varten ja siltä seisomalta lähdettiin teettämään niitä kuvaamoon. Ehdin vain lähes summissa valita parhaan otoksen ja nyt jälkeenpäin harmittaa, etten valinnut toisin. Mun oli tarkoitus etsiä jostain ihan "oikea" kuvaaja, mutta loppujenlopuksi värväsin vain äitini tuuttuun tapaan kameran taakse. Kävin myöhemmin studiossa ottamassa virallisen kuvan, mutta mielestäni aloittelija-äitini onnistui otoksissaan vähintään yhtä hyvin! ;) 

Kiitoskorttien lähettäminen jälkikäteen osaa olla todella vaivalloista ja unohtuu helposti tehtävälistalta ainakin minun tapauksessa. Niimpä koettiinkin loistavaksi vaihtoehdoksi antaa kiitoskuvat jo juhlissa. Siellä oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa ja jokainen sai napata mukaansa kumman halusi - tai vaikka molmmat. Suosittelen tätä taktiikkaa ehdottomasti kaikille!
PicMonkey Collage 350
Hahaa ja tässä tulee ainoat juhlavieraan kanssa otetut kuvat. Kyseinen arvon juhlavieras on rakas serkkuni Sofia, joka on ollut mun esikuva ihan pienestä asti. Näissä kuvissa alkoi jo väsy ja sokerihumala painaa päälle ja muut kuvat menikin pelkäksi pelleilyksi ja hihittelyksi. 

Mitä muuten olette mieltä mun mekkovalinnasta? Kyselin blogissa aikaisemmin keväällä mielipidettä mekkovaihtoehdoistani ja tämä valittiin ykköseksi! Mulla on ollut aikaisemmin varmaan jokaisissa juhlissa vaaleanpunainen mekko päällä ja se olisikin ollut se omin vaihtoehtoni. Päätin kuitenkin kerrankin repäistä, koska vastaavia juhlia ei ole tulossa ihan hetkeen ja mielestä väri sopi loistavasti juhlan tunnelmaan!
PicMonkey Collage 346Ylioppilasjuhlapäivään mahtui kyllä todella paljon kaikenlaista. Aamulla tunnelma oli kiireinen ja hieman jännittynyt, mutta jollain tavalla kovin epätavallisen tyyni. Ylioppilaslakki toi suunnatonta riemua ja ylpeyden aihetta, vaikkakin mukana kulki hetken pieni haikeuden tunne, niinkuin aina jättäessään jotain taakse. Sää oli kaunis, talomme oli täynnä vieraita ja pöytä katettuna herkullisilla eväillä. Kuitenkin silloin ja nyt, ensimmäisenä juhlapäivästäni muistuu mieleen pitämäni juhlapuhe. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, sillä lupasinhan jo kesäkuussa, että sen tänne julkaisen! ;) 

6 kommenttia:

  1. Aivan ihana mekko ja sopii sulle tosi hyvin! Aika hyvä tuo kiitoskorttitaktiikka, voisi itsekin kokeilla sitä seuraavien juhlien kanssa :)
    http://minunvalokuvia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti! <3 Se oli kyllä loistotaktiikka!

      Poista
  2. Luulen et aiika moni lukija ymmärtää et harmittaa noin paljon! Mä voin niin samaistua suhun. Itse olen kans se henkilö, joka huolehtii kaikissa kissanristiäisissä siitä, että jokainen kakku ja keksi tallentuu varmasti kameralle, kaikista juhlijoista puhumattakaan! Voin kuvitella vaan kuinka paljon sua harmittaa kun olisin ihan surullinen jopa siitä, jos mun jossain ns. perusjuhlissakin kuvasaldo jää miinukselle. Onneks kuitenkin sait muutaman, todella hienon kuvan!! :) Toi mekko oli mun mielestä sulta ihan loistovalinta. Täydellinen vaikkei vaaleanpunainen ollutkaan! Kiitos muutes tuosta kiitoskorttivinkistä, ei aikaisemmin ole käynyt mielessäkään. Niin ja sitä puhetta tänne blogiin vain!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli kyllä ihan älyttömän harmittavaa ja vieläkin vaikeaa! Onneksi sentään nuo pari kuvaa sain ja kuvaamolla oli kuvia lakitustilaisuudesta joissa minäkin näyin! <3 Puhe on jo liitettynä luonnoksiin, joten eiköhän se kohta tännekin ilmesty! XD

      Poista
  3. Oi, kauniita kuvia! : ) Ja onnee vielä tälleen puol vuotta jäljessä! : DD

    VastaaPoista