sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Känkkäränkkä bloggaaja

IMG_9488
Tutkittiin koulussa erästä blogitekstiä, jossa bloggaaja mainitsi kirjoittaneensa postauksen uudestaan ja uudestaan, koska se kuulosti hänestä liian negatiiviselta ja huonolta. Tämä tuskin oli kirjoituksen pointti. Tuskin se oli lähelläkään sitä, mutta minä takerruin nimenomaan siihen. Löysin virkkeestä itseni. Olen nimittäin huomannut, että olen viime aikoina ollut jonkinmoisessa kriisissä blogini kanssa. Olen kirjoittanut kymmeniä kärkkään monisanaisia aloituksia teksteilleni tietän, etten tule koskaan niitä julkaisemaan. Olen ottanut satoja kuvia, joita en ole halunnut julkaista. Miksi ihmeessä? Miksi en voisi asettaa julkisuuteen myös huonoja puoliani ja koko laajaa ajatusten kirjoani? 
IMG_9482Tänä aamuna olin taas ongelman äärellä. Päätin jälleen, että nyt on aika julkaista blogiini asukuvia. Näin olen päättänyt nyt jo neljänä perkkäisenä viikonloppuina ja välillä keskellä viikollakin. Meikkasin jälleen innokkasti ja onnistuinkin siinä tavalliseen tapaan, mutta astellessani vaatekaapilleni olin totaalisen ahdistuksen partaalla. Sieltä ei ole löytynyt mieluisia vaatteita kuukauteen ja itku silmässä vilkuilinkin värikästä ja suloista kesävaatepinkkaani toivoen, että pihalla tarkenisi vielä kuvata shortseissa. Sitten ryhdistäydyn ja vedän päälleni jotain mahdollisimman erikoista. Koska muutkin bloggaajat osaavat pukeutua erikoisesti ja koristaa itseään lukuisilla yksityiskohdilla, täytyyhän minunkin?! Astelen synkälle ja sateiselle pihamaalle kuvaajani kanssa ja totean jo parin kuvan jälkeen, ettei kuvailusta tulekkaan mitään ja haluan lopettaa.
IMG_9491Tästä syystä känkkäränkkä on tullut kyläilemään joka viikonloppu ja sekä blogi, että instagram ovat olleet hiljaisia. Tänään valtavassa känkkäränkkäpuuskassa ehdin haukkua muunmuassa vaatekaappini sisällön, toivottoman kamerani, syksyn pilaaman luonnon ja mitäänsanomattomat hiukseni. Totesin nämä iljettävät asiat varmuuden vuoksi kolmeen kertaan, että jokainen ympärillä olevani varmasti tietäisivät, minkä takia nämä asiat ovat peräisin sieltä kaikkein syvimmästä. Viihdyn kyllä kameran edessä, mutta syksyn synkkyys ja värittömyys on bloggaajalle todellinen haaste. Ei ole sama asia kuvata asukuvia kesän väreissä loistavalla kukkapellolla kuin kynityn rapapellon reunassa sateen sumentamalla kameran linssillä. Tämä on saanut oloni välillä todella epäonnistuneeksi, sillä blogi on rakkain harrastukseni ja jatkuva epäonnistuminen siinä ei ole helppoa. Etenkään, koska en halua alittaa itseäni ja tehdä osaamaani asiaa heikommalla panostuksella kuin aikaisemmin.
PicMonkey Collage 356No se siitä negatiivisuudesta. Tänään luovutuksen jälkeen päätin, että haluan yrittää vielä kerran. Puin päälleni kaikkein yksinkertaisimmat ja sillä hetkellä miellyttävimmät vaatteet, jotka vaatekaapistani löytyy ja talsin kuvauspaikalle. Ja ihme tapahtui! Pihalla ei satanut ja pusikossa oli paikoin sopivan valoisaakin. Kuvat onnistuivat riittävän hyvin ja sitkeä känkkäränkkäkin pakeni metsikköön. Huh, mikä helpotus. Jostain syystä en ole kuitenkaan aivan yhtä ihastunut syksyyn kuin vielä hetki sitten. Minne hävisivät kaikki värikkäät lehdet ja raikkaus?
IMG_9546Mulla olisi ollut luonnoksissa muutama muukin käyttötarkoitus  näille kuville, mutta halusin ehdottomasti päästä kirjoittamaan suoraa ajatuksenvirtaa . Blogimaailma on usein liian täydellisyyttä tavoitteleva ja harmittaa, että välillä sokaistun sille itsekin. Haluan ehdottomasti eksyttää blogikänkäränkän lopullisesti ja kirjoittaa ja kuvailla täysin ilman ikävää ja puristavaa suodatinta. Aina ei voi onnistua haluamallaan tavalla ja negatiivisiinkin tunteisiin törmää väistämättä joskus, mutta täytyy muistaa, että blogi on paikka sille kaikelle. Ajatuksille ja asioille laidasta laitaan.
PicMonkey Collage 357
No mitä mulle muuten kuuluu? Oikein hyvää! Olen saanut jättää ensimmäisen oppimistehtävän taakseni ja aloittaa uutta mielenkiintoista oppimistehtävää. Arkeen on mahtunut myös paljon juhlaa. Viime viikolla juhlin halloweenia kaksinkertaisesti ja tämän viikonlopun aloitin psykologian ja kasvatustieteen linjalaisten kanssa mökillä. Tänään ollaan juhlittu isänpäivää ja käyty syömässä sen kunniaksi. Olen saanut kiinni liikuntarutiineista ja tällä viikolla olenkin puuhaillut monen erilaisen lajin parissa. Huomenna aloitan viikon kestävän työelämäjakson ja asustelen samalla viikon kotona. Huomaan joulukuun lähestyvän ripeää vauhtia ja sekös jos mikä on positiivista. Keksin jo ensimmäisen joululahjankin, jonka keksiminen on aina tuottanut eniten hankaluuksia! ;)  
IMG_9603Asu: farkut: vero moda | paita: h&m | kengät: palladium (nelly.fi) | sormukset: h&m | käsikorut: nominationIMG_9614Tähän mietteliääseen kuvaan on hyvä lopettaa ajatuksia pullollaan oleva postaus. Mitä ajatuksia postaus sussa herätti?

19 kommenttia:

  1. Ihania kuvia olet saanut ja mun mielestä sun hiukset on jotenkin erityisen ihastuttavat näissä. :) Oon ehdottomasti sun kanssa samaa mieltä siitä, että blogiin täytyy pystyä kertomaan myös niistä huonoistakin asioista, eikä vain maalata kiiltokuvamaailmaa elämän ihanuudesta.

    Itselläkin blogi on ollut hiljaisempi nyt - syksy on haastavaa aikaa niin kameran kuin koulunkin kanssa. Tuntuu. että aika hujahtelee harppauksissa eteenpäin ja jälleen huomaan, etten ole postannut viikkoon. Jotenkin koko blogi on tökkinyt mullakin, kun kuvia ei ole ja kiire vie sanatkin suusta. Pitäisi löytää joku balanssi tähän elämään, sillä nyt tuntuu että on ihan liikaa kaikkea tungettuna liian lyhyeen aikaan. Miten kaikki aina tuppaakin kasautumaan? :P

    Toivottavasti sun känkkäränkkä laantui nyt kertaheitolla ja pääset jatkamaan postailua uuden innon kera <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Syksy ja ne harmaimmat palat talvesta on kyllä todella haastavaa aikaa bloggaamisen kannalta. Tänään toivoin, että sataisi maan täydeltä valkoista lunta vain siksi, että tulisi edes hieman kirkkautta tähän maailmaan. Ja sen lisäksi, ettei perus asukuvat onnistu niin myös sisällä on vaikeampaa saada hyviä kuvia. Valoisaa aikaa on päivästä niin vähän, sniff. Ja tietty marraskuun kiireet tuo pienen lisämausteen! Joskus ärsyttää, mutta eiköhän niin käy kaikille!

      Poista
  2. Ei haittaa yhtään, vaikka välillä onkin känkkäränkkätuulella! Ja joo toi on totta, että liian usein yritetään vaan näyttää blogin avulla, että elämä on täynnä pelkkää iloa ja onnea, vaikka asia ei niin ookaan, ei kenelläkään. Negatiivisetkin tunteet kuuluu elämään ja nekin saa näyttää. Hyvää joulunajan alkua sulle! : ))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että monen bloggausvuoden jälkeenkin joutuu pallotella näiden fiiliksien kanssa entistä enemmän ja hairahtuu luulemaan kanssabloggaajien elämää täydellisemmiksi kuin ovatkaan! :o Hyvää joulunajan alkua myös sulle ja kiitos kommentistasi! <3

      Poista
  3. Kylläpä sun blogi on täynnä ihania kuvia! Etenkin toi banneri on mun mieleen. :)

    http://pinjansilmin.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Julia! ❤ Todella voin samaistua tän postauksen tekstiin ja ymmärrän kyllä noi tunnetuskat ja riittämättömyyden tunteet. Mun mielestä on mahtavaa, että kirjoitit näin avointa tekstiä. Ja postauksen kuvat on todella kauniita susta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina! ♥ Kiitos hurjan ihanasta kommentista! ♥

      Poista
  5. Ihana postaus jos tästä niin voi sanoa! :D jotenkin tuttu tunne tuo blogikänkkäränkkä mutta eihän sitä aina tarvitse tavoitella juuri sitä täydellisintä asiaa :) ja tuo asu toimii muuten tosi hyvin ja kuvatkin on ihan tosi kivoja ♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eiköhän tästä voi! :D Kiitos! <3 Niimpä, olen täysin samaa mieltä ja ehdottomasti päästän liiallisesta täydellisyyteenpyrkimisestä irti!

      Poista
  6. Mä ihmettelen oikeastaan blogimaailman vaativuutta ja pinnallisuutta enemmän sitä, miksi kaikki tekstit ja kuvat pitäisi tehdä niin sanotusti julkaisutavoite edellä? Miksi se on huono asia ja "epäonnistumista", että tulee kirjoittaneeksi paljon tekstejä tai ottaneeksi paljon kuvia, joita ei sitten koskaan haluakaan syystä tai toisesta julkaista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä muotoilin mun sanat vähän huonosti. En missään nimessä tarkoittanut, että nuo asiat itsessään olisi epäonnistumista! Otan päivittäin kuvia vain ihan itseäni varten ja kirjoittelen silloin tällöin esimerkiksi päiväkirjaan tuntemuksiani ja saan siitä paljon. Kirjoittaminen ja kuvaaminen on ehdottomasti luovaa toimintaa, eikä kaikkea tuotosta tarvitse julkaista! Ajoin tuolla nyt enemmänkin takaa sitä tunnetta, kun edellisestä postauksesta on kulunut aikaa ja HALUAISI julkaista jotain lukijoilleen, muttei kertakaikkiaan halua julkaista sitä, mitä ensimmäisenä suusta (näppäimistöltä) ulos tulisi. Tiedä sitten mistä se johtuu? Liiallisesta täydellisyyteen pyrkimisestä? Liian henkilökohtaisesta aiheesta? En tiedä, tuliko pointtini esiin mutta kyllä mua ainakin pistää välillä ketuttamaan tuollainen "epäonnistuminen" vaikka tekstiä olisikin ollut kiva tuottaa.

      Poista
  7. Itse on aina niin kriittinen, mutta muiden silmiin ehkä ne ns. epäonnistuneet kuvat, asut ja kaikki muu ei olekaan niin epäonnistuneita miltä itsestä tuntuu:) Tämä oli todella kiva lukea, vaikka aihe olikin tällainen känkkäränkkä, ihanaa että julkaisit ja kerroit tästä meille! Syksyssä on tosiaan omat haasteensa, varsinkin marraskuu kun on näitä pilvisiä ja sateisen sumuisia pimeitä päiviä. Kuvat ovat upeita, kuten sinäkin oot ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! Tuskin kukaan edes huomaisi, vaikka julkaisinkin omasta mielestäni epäonnistuneimmat otokset.. :D Kiitos ihanasta kommentista kata! <3

      Poista
  8. Todella hyvä kirjoitus!♥ Ihastuin sun paitaan täysin, todella kivan värinen :)

    VastaaPoista
  9. Niin upeat kuvat oot saanut!! Huhhuh miten kaunis :) xx

    Picture Me

    VastaaPoista