sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ylioppilaspuhe 2015

Huh, että olenkin venyttänyt tämän postauksen julkaisemista. En osaa sanoa, miksi tämäkin teksti on jäänyt vaeltamaan luonnoksieni arkistoon kuukausiksi. Olenhan joskus istunut muiden lakkipäiden kanssa samalla penkkirivillä mussuttaen hermostuksissani Sisu-pastilleja ja kärsimättömästi yrittänyt keskittyä edellisen puhujan sanavirtaan. Olen kuullut oman nimeni, tiennyt hetkeni koittavan ja lähtenyt vaellukselle kohti hiljaisen salin näyttömöä. Kivunnut puhujan paikalle, tähdännyt huuleni mikkiin ja päästellyt tarinani tulemaan ihmisille, joiden joukosta ehdin löytää monenmoisia silmäpareja. Huomasin minuun osuvat hämmästyneet katseet, rohkaisevat hymyt ja nauruun leveävät suut, haukotuksetkin. Ajatella.  Miten helppoa olisikaan tuon kokemuksen jälkeen painaa kopioi & liitä ja julkaista samat sanat tutussa ympäristössä?
IMG_4028
Hypätäämpä vielä ajassa hieman taaksepäin. Olin juuri saanut kuulla ylioppilaskirjoituksieni tulokset. Olo oli epätodellinen. Olin kiitollinen, että olin tehnyt sen, saanut lukioni päätökseen. Samalla olo oli tyhjä. Miten elämä tästä nyt jatkuisi? Mukamas kaikki tiet ovat avoinna, mutta entä jos ne kaikki ovatkin pelottavia ja vieraita teitä? Siinä samassa pärähti puhelimeni, ja äidinkielenopettajani ehdotti jotain, mitä en ollut ikinä tullut ajatelleeksi. Entä jos pitäisin ylioppilaspuheen? Sain miettimisaikaa. Tiesin, että en tulisi ikinä kieltäytymään moisesta haasteesta, mutta silti pelokkaana leikittelin ajatuksella, kuinka helppoa olisi pudottaa tämä pommi toisen syliin. Enhän minä ole mikään puhuja ollenkaan. Hyvä kun osaan edes esitellä itseni ilman sotkeutuvia sanoja. En osannut jännittää niinkuin yleensä, mutta huomaan jälkeenpäin purkaneeni paineita karmivalla tavalla. Pyysin jopa poikaystävääni jäämään pois juhlasta, sillä olisin varmasti pärähtäny itkemään lavalla mainitessani hänet. Karmivaa, karmivaa. Sanoin kaikille, että juhla on tylsä, eikä siellä ole mitään nähtävää.
v10Päädyin tekemään puheesta hyvin omannäköiseni. Ei pönötystä, ei kirjakieltä. Ei mitään, mitä katsomossa istuvat olisivat voineet odottaa. Tai ehkä olisivat voineetkin. Oma isänikin myönsi, että ensimmäisten sanojeni kohdalla hän ihmetteli suuresti, mitä kummaa olin tekemässä. Pidin puheen, joka voisi olla suoraan postaus blogistani. Uskalsin tehdä sen, koska opettajani kannusti ja luotti minuun.
SCN_0007.2


                                       YLIOPPILASPUHEENI 2015


11. Elokuuta 2002 Rakas päiväkirja!  Menin tänään ekaa kertaa eskariin. Siellä oli tosi kivaa. Mua kyllä vähän jännitti ku mun piti mennä ihan yksin taksilla. Onneks se taksisetä oli kiva. Se autto mun turvavyönkin kiinnii. Mun eskariopen nimi on Tarja ja se on tosi hassu! Mä otin tänään eskariin mukaan mun prinsessavihon ja annoin Katriinan piirtää siihen. Se piirsi sinne tosi hienon hepan. Mäkin haluan oppia piirtämään hepan yhtä hyvin kuin Katriina! Rosakin on samassa eskarissa mun kanssa  ja se on kivaa. Nyt kun mä oon jo koululainen, käsin iskää rakentamaan meidän takapihalle lääkäritalon. Musta tulee isona lääkäri! Lupasin jo mummullekkin, että hoidan sitä sitten kun se on tosi tosi vanha!

30. Toukokuuta 2003 Arvaa mitä päiväkirja?! En oo varma haluunko enää lääkäriks! Me käytiin luokkaretkellä huvipuistossa ja aattelin, että voisin rakentaa isona sellasen. Siellä olis maailman parhaat laitteet ja musta tulis rikas niinku sitä Powerparkin omistajasta. Meillä alkoi nyt kesäloma ja meen ens syksynä kakkoselle. Sain ekan todistuksenkin tänään ja äiti ja iskä sano, että se oli tosi hyvä! Lähdettiin koulun kevätjuhlan jälkeen mun serkun ylioppilasjuhliin. Mäkin aijon mennä lukioo!  Haluan saada samanlaisen lakin kun mun serkku!

15. Toukokuuta 2009 Moi päivis! Tää on mun viimenen vuos Myllykankaan koululla ja pian musta tulee yläasteelainen. On tosi haikeeta lähteä täältä koulusta, mutta ootan silti kovasti yläasteen alkamista. Pääsin Katriinan ja Rosan kanssa samalle luokalle! Ei mulla muuta, halusin vaan kertoa ton.

14. Huhtikuuta.2012 Yläaste on menny tosi nopeasti ja ollaan kaikki kasvettu paljon.  Hain just opiskelemaan Alajärven lukioon niinku tosi moni muukin täältä 9D:ltä! Päätin jo silloin pienenä, että haluan saada ylioppilaslakin, joten tässä sitä nyt ollaan. En oo enää yhtään varma mun tulevaisuuden suunnitelmista, joten lukio on varmasti oikea paikka mulle. Siellä voin opiskella vähän kaikenlaista ja miettiä rauhassa, mikä musta oikeen tulee. Vaikka en valmistukkaan lukiosta suoraan ammattiin, sen jälkeen on mahdollista jatkaa melkein minne tahansa. Tuli musta sitten presidentti, psykologi tai astronautti, lukio on varmasti paras vaihtoehto aloittaa.

6. Marraskuuta 2012 Ensimmäiset kuukaudet täällä lukiossa ovat olleet ihan huippuja!  Mun luokalle tuli muutama lehtimäkeläinen, joita en tuntenutkaan aikaisemmin. Nyt niistä on tullut yksiä mun parhaimpia ystäviä! Ystävät tekee näistä lukiovuosista entistäkin ikimuistoisempia! Orjamarkkinoilla mua vuotta vanhempi poika tuli kirjoittamaan huulipunalla jotain mun otsaan. Sekin oli mulle ihan vieras, mutta mun kaverit kerto, että sen nimi on Valtteri. Hassua, että täällä Alajärven lukiossakin tulee vastaan ihan uusia ihmisiä! Lisäks täällä on ihan älyttömän hyviä opettajia. Opettajia ei koskaan muista kiittää, vaikka ne tekee kyllä aika paljon hommia sen eteen, että meistä vielä joskus tulee ylioppilaita. No ehkä aika ison kiitoksen anstaitsee myös kanttiiniin kahvikone, joka huolehtii uskollisesti siitä, ettei kukaan nukahda aamun tunneilla. Käytävän sohvatkin on kyllä aika mukavia..

1. Helmikuuta 2014 En tiiä mikä siinä on, että joka jakson alussa tulee uskoteltua itselleen, että tässä jaksossa todistukseen tulee pelkästään kymppejä ja pysyn ongelmitta nenä kiinni kirjassa. Sitten viimeistään koeviikkoa edeltävänä päivänä havahtuu siihen, ettei osaa yhtäkään asiaa kurssin sisällöstä. Siinä ei auta muu kuin selailla oppikirjaa paniikin vallassa ja toivoa, että kaikki tieto imeytyisi vain tahdon voimalla suoraa aivoihin.  Aivojen limbinen järjestelmä, sitruunahappokierto, translaatio, superkompensaatio ja psykososiaaliset kehityksen kriisit Eriksonin mukaan. Kaikkea meidän pitääkän osata! No, kyllä me varmasti sitten tulevaisuudessa ollaan kiitollisia, kun ollaan opeteltu vähän vaikeampiakin asioita!

15. Huhtikuuta 2015 Mä oon löytäny lukiosta sen, mitä halusinkin. Nimittäin löysin alan, joka mua oikeasti kiinnostaa! Tajusin, että mun ei tarvi tyytyä vähään vaan pääsen aivan varmasti niin pitkälle kuin haluan, jos vain yritän tarpeeksi! Tosi outoa, että tää lukio on jo ihan loppusuoralla! Justhan me vasta tultiin tänne pieninä lukiolaisina ja jännitettiin ekaa koeviikkoa. Nyt meillä on haasteina vähän isommat kokeet, nimittäin kirjotukset!

19. Toukokuuta 2015 Tää ylioppilasjuhlien valmistelu on ollut rankempaa puuhaa kuin kirjoituksiin ja pääsykokeisiin valmistautuminen yhteensä. Mun vanhemmat ottivat töistä lomaa, että saa järjestettyä mulle upeat juhlat. Ne näkee kyllä aina ihan hirveästi vaivaa mun eteen, enkä koskaan muista kertoa miten paljon sitä arvostan. Äiti lupas lähteä mun kanssa pääsykokeisiinkin, ettei mun tarvis ajaa sinne yksin.

29. Toukokuuta 2015 Musta tulee huomenna ylioppilas! Kompastun kyllä ihan varmasti mun hameenhelmaan ja nyrjäytän nilkkani keskellä lavaa kun oon hakemassa lakkia. Mut joudutaan varmaan hinata sieltä pois jollain trukilla ja sit kyllä hävettää. Ostinkohan vähän liian korkeat korkkarit? Mun mekkokin on kyllä tosi pitkä! Ja ai niiin… Railahan pyys mua pitämään sen ylioppilaspuheen.  Enhän mä ny tiiä mitä siellä pitäis ees sanoa kun se on niin virallinen ja kaikkea. Voi hyvänen aika mihin meninkään lupautumaan. Eiku hetkonen… miks tässä on jotain suttua! Voi eii! Ei mun pitäny tätä lukea ääneen!


Mulla tosiaan on tämä lakki päässä! Mä sain sen! Ja mä pidin sen puheenkin! Tää fiilis on kyllä ihan älyttömän hyvä!  Kolmen vuoden ja yli 75 kurssin jälkeen mä olen tässä. Ja te ootte siinä. Me tehtiin se! Ehkä me tässä vaiheessa voimme olla ylpeä itsestämme. Tämä on meidän päivä! Nautitaan tästä päivästä! 

♥♥♥

En tiedä, saiko puheesta mitään irti lukemalla. Kerroin puheessa päiväkirjamaisesti eläytymällä oman koulutieni kohokohdat liittäen mukaan ajatuksia, mitä olisin varmasti tavallisessa "pönötyspuheessa" kertonut. Päiväkirjapuheeni tuli suoraa elämästäni ja mainitsin siinä hyvin henkilökohtaisia asioita, kuten ensitapaamisen poikaystäväni kanssa. Puhe oli pitkälti leikittelyä ja huumoria, mutta juuri noiden henkilökohtaisuuksien takia sen pitäminen oli minulle todella koskettava ja herkkä aihe.

16 kommenttia:

  1. Kieltämättä vähä erilainen puhe, mihin oon tottunu, mut ihan mahtava silti! ♥ Oot tosi lahjakas kirjottamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tää kyllä poikkeaa hieman perus juhlapuheesta..! :D Mutta ehkä tälläinen onkin enemmän mun juttu! :) Kiitos kommentista! <3

      Poista
  2. Itken täällä taas! Niin ihana puhe <3

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana ja koskettava puhe... toi päiväkirjaidea oli maan mainio!! ❤ Mäki oo ajatellu et julkasen itsenäisyyspäivän aikoihin oman ylioppilaspuheeni, kun valmistuin itekin jouluna vuosi sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Ina! <3 Hei ihan mahtavaa, julkaise ihmeessä!!

      Poista
  4. Aivan mahtava tää puhe, hyvän erilainen :)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana idea pitää puhe tällä tavoin, ja mun mielestä oli hauska lukea tää sun blogista :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tätä oli hauska lukea! Kiitos ihana! <3

      Poista
  6. Ihana Julia!! Tuli niin elävästi mieleen taas ylioppilasjuhla kun istuin siinä muiden kanssa kuuntelemassa lakit päässä sun puhetta!! :DD En millään pystyny lopettaa hymyilemistä silloin, enkä nytkään pysty, koska tuo puhe on niin hyvä, aito, persoonallinen ja hyvällä tavalla haikea <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Maija! <3 Kiitos ihanasta kommentista, en voi lopettaa hymyilemistä tämän jälkeen! ;) <3

      Poista
  7. Ihan sika hyvä puhe! Oisin kans halunnu kuulla ton livenä!! wautsi <3

    amoreegioia.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi marsu kiitos superisti! <3 Harmi, ettet sä ollu tuolla silloin! :(

      Poista