maanantai 22. helmikuuta 2016

Hetkiä viikon varrelta

Olen kirjoittanut syksystä asti artikkeleita viikoittain ja vasta nyt havahduin siihen, että yllättäen myös blogini on ajautunut artikkelimaiseen todellisuuteen. Elämäni on vaihtunut paikallaan pönöttäviin kosmetiikkapurkkeihin ja persoonani korvautunut lukuisilla sepustuksilla milloin mistäkin pinnallisesta aihealueesta. Ennen sain runsaasti kehuja kirjoitustaidostani, nyt en edes muista kuinka kirjoittaa. Vaikka tykkäänkin kovasti tehdä tuontyylisiä huolettomia postauksia, tuli mulle yhtäkkiä kamala tarve kirjoittaa päiväkirjamaisia ajatelmia elämästä ja jakaa kanssanne pieniä arkipäivien hetkiä.
IMG_6293
Tässä postauksessa on muutamia mieleenjääneitä hetkiä tältä viikolta (tai siis viime viikolta, koska viimeisen kohdan kameraebisodin takia postauksen julkaisu viivästyi):

 Koulussamme oli maanantaina sushi-ilta. Olin maistanut sushia aikaisemmin pari kertaa, mutta en ollut vakuuttunut sen mausta. Mielikuvissani sushi oli kasa kitkerää levää ja pala lemuavaa kalaa. Siitä huolimatta innostuin heti ajatuksesta ja olin ensimmäisten joukossa valmistamassa näitä eksoottisia rullia. Ja arvatkaa mitä, tällä kertaa sushi maistui oikeasti hyvältä! Napsin niitä avuttomasti syömäpuikoilla ja kerroin whatsapin avulla kokemuksistani myös kaikille kavereilleni ja äidille. Elämän pienet ja eksoottiset ilot!

 Muistatteko yhden päivän, jolloin aurinko porotti todella kirkkaasti? Olin sinä päivänä ihan varma, että mussa on joku on-off nappula, jota vain auringon voima pystyy säätelemään. Virnistelin toppatakkini uumenissa huomaamattani niin kovasti, että valtsu osasi heti ottaa kesäkortin esille. Hämmästyksissäni sepitin, että auringonvalo se vain ottaa silmiin niin kovasti, että kasvot vääntyvät tirkistelyn mukana. Joopa joo. Matkani kotiinkin taisi olla aikamoinen hidastusfiltteri konsanaan kun pysähtelin metrin välein tunnustelemaan kuinka mustat farkkuni lämpenivät auringon valossa.

Opistolla kävi alkuviikosta neljä psykologian opiskelijaa, jotka olivat päässeet viime vuonna sisälle Jyväskylän yliopistoon. Tässä pääsykoehulluuden nostellessa päätään keltahaalariset motivaation sanansaattajat olivat enemmän kuin paikallaan! Tytöt naureskelivat olevansa aivan tavallisia ihmisiä, mutta siitä huolimatta olin sitä mieltä, että he olivat vähintäänkin yliluonnollisia ilmiöitä, jotka sujahtaisivat näkymättömiin silmiä räpäyttäessä.

IMG_6297
Tein torstaina persoonallisuuspsykologian etätentin. Suoraan omasta asunnostani, omalta koneeltani. Etätentissä on mahdollisuus etsiä vastauksia lähdemateriaaleista, mutta kas kummaa olinkin joutunut palauttaa englanninkielisen järkäleen jo aikaisemmin kirjastoon. Etätentti oli aikamoinen stressipesä, kun aikalaskuri tikitti menemään ja kysymykset olivat haastavia. Ei ollenkaan niin leppoisaa näpyttelyä, mitä voisi ajatella. Vastauksen palautettuani tärisin kylmästä ihan kuin olisin juuri istunut lumipenkassa tuntitolkulla. Käperryin kahden peiton alle katsomaan telkkaria loppuillaksi.

Vietin kolme iltaa selaillen viime toukokuussa menehtyneen suosikkibloggarini Laura Heijan blogia. Luin kaikki hänen kirjoittamansa matkapostaukset ja nauroin hänen sutjakan arkisille tarinoilleen ja räväkälle persoonalleen. Ihan hullua miten pelkän blogin kautta voikaan rakentaa kuvan täysin tuntemattomasta ihmisestä ja kaivata henkilöä, jota ei ole ikinä nähnytkään.

Viime viikonloppuna saimme äidin kanssa ajatuksen lähteä luistelemaan järvelle, mutta meillä ei ollut kuin yhdet luistimet. Niinpä kiersimme jokaisen Alajärven kaupan kirppiksistä lähtien etsien mitä tahansa luistinta muistuttavaa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei koko paikkakunnalla ole meidän kokoisia luistimia. Eräässä urheiluliikkeessä myyjä uskalsi jopa väittää, että mun jalka on koko 41. Siinä sitten mittailtiin ja analysoitiin mun jalkaa oikein kunnolla ja lopulta tultiin siihen tulokseen, ettei luistelemaan päästä.

IMG_6294

 Valtteri huijasi whatsapin välityksellä ottaneensa ruman liskotatuoinnin. Tiedän ettei Valtteri pahemmin tatuoinnesta piittaa, mutta todisteet olivat kyllä pelottavat todentuntuisia; taustatarina kaverin painostamisesta samanlaiseen tatuointiin, punertavaan käteen liimattu feikkitatska ja vakuuttava teippimuovisuojaus. Vaikka epäilinkin järkeni perusteella väitettä, niin sydän ehti siitä huolimatta pompata muutaman kerran kurkkuun asti. Entä jos valtsu olisikin ottanut maailman rumimman liskotatskan kertomatta siitä mulle? No, huijaamisestakin seurasi pieni whatsappkiukutteluyritys.

Katsoin lauantaina kaksi dokumenttia netflixistä. Katsoin ensin dokumentin, jossa miehet yrittivät selvitä Guatelmalassa vain yhdellä dollarilla päivässä. Guatemalan kauniit vihreät maisemat virittivät mut luontodokumenttitunnelmaan ja seuraavaksi tuijotinkin Austraalian vaarallisimpia eläimiä. Mulla on tapana eläytyä kaikkeen katsomaani tosi intensiivisesti, joten voitte vain kuvitella miten silmäni pullistelivat myrkkyllisen sammakon kurnutuksen tahtiin ja kuinka yritin mielen voimalla nopeuttaa haita pakenevan surffarin etenemistä.. Tästä syystä ehkä katsonkin mieluummin dokumentteja kuin jännittäviä elokuvia! Säästän muutaman sydämenlyönnin ja verenpainekin pysyy varmaan ihan kohtuullisissa lukemissa.

Hukkasin kameran laturin. Tällä kertaa kyseessä ei ole mikään pieni juliamainen hupsis, sillä kahden talon ja yhden auton perinpohjaisen siivoamisenkaan jälkeen laturista ei näy vilaustakaan. Kaikki on koluttu varmuuden vuoksi jääkaappia myöden. Viimeisillä akunpisaroilla napattiin tämän postauksen kuvat. Akku vilkkui punaisena ja aikaa oli parhaimmillaan muutamalle kuvalle, joten se kuvauksiin käytetty minuutti oli aikamoinen paniikkiohjeistuksen ja kiireposeerausten soppa. Jotenkin huvittaa, että kuvista saa silti vaikutelman kuin kamerassani olisi ikuisuusakku.

Huh miten kivaa olikin kirjoittaa pitkästä aikaa tälläinen postaus! Haluaisitteko kuulla enemmän elämästäni tällä hetkellä? Opiskelusta, asumisesta, suunnitelmista? Viimeiseen kohtaan viitaten, laturia ei vieläkään näy eikä kuulu, joten postausten julkisaaminen pohjautuu tällä hetkellä aikamoiseen epävarmuuteen. Tietenkin kamerani on eloton juuri nyt kun postausideoita ja yhteistyökuvioita piisaisi ja viikon mittainen lomakin on ihan nurkilla. Hullua, miten noin pieni väline voi  sekoittaa koko blogiharrastuksen! 

20 kommenttia:

  1. Sun postauksia jää lukemaan, kun sulla on jotekin niin koukuttava kirjoitustyyli :-D Ja ihania kuvia! Kiva meikki :-)

    http://plan-cee.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos hurjasti ihanasta kommentista! <3

      Poista
  2. Aivan ihana postaus. Osaat kirjoittaa niin hyvin, että saa aina hyvän fiiliksen sun postauksia lukiessa! Mahtavalta kuulostaa toi sushi-ilta & aurinko kyllä tekee ihmeitä <3

    http://viiviviljaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Voi että sä oot niin ihana näissä kuvissa!♥ Mielelläni kuulen lisää sun elämästä :) Ps. Tiedän tunteen kun kameran laturi hukkuu :D Mä menin aivan paniikkiin sillon! T. Kamera riippuvainen henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Toi tunne on aivan jotain kamalaa! Vieläkään ei ole laturia löytynyt..

      Poista
  4. Mä oon huomannut sen, että sun blogi on painottunut tosi paljon etenkin kosmetiikkaan viime aikoina, joten mun innostus on vähän päässyt lopahtamaan ja luen postaukset vähän selaillen, sillä en itse ole aiheesta niin kovin kiinnostunut. Oon kaivannut sitä pohtivaa, elämäniloista Juliaa, joka osaa kertoa ihan tavallisestakin päivästä mielenkiintoisesti ja jonka postaukset avaa aina heti, kun vain uuden on huomannut ilmestyvän. Ainakin siis itse haluaisin kuulla enemmän sun elämästä muiden postausten ohella :) Tää postaus oli ihanaa luettavaa <3 Toivottavasti löydät laturisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä havahduin ihan yhtäkkiä tuohon! Olin niin innoissani kaiken kosmetiikkahömpän ja jonkun uuden artikkeliotteisen Julian kanssa, että unohdin palata mulle kuitenkin omimpaan aiheeseen. Ehdottomasti siis lisää elämää tänne blogiin, vaikka varmasti kauneusaiheistakin jatkan! Kaikki aiheet ei voi tietenkään kiinnostaa kaikkia! Kiitos kommentista! <3

      Poista
  5. Ihania juttuja, voi vitsi mä nauroin tuolle tatskajutulle, hauska källi:'D Ja hei toivottavasti löydät laturin! Musta ois hauska kuulla vinkkipostauksia (ihan mistä vaan) ja tietysti sun elämästäsi on kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha nyt kyllä itseäkin alkaa huvittamaan, vaikka tuolloin olinkin aika hiilenä.. :D Voi kiva kuulla että vinkit ja elämäkin kiinnostaa, kiitos kommentista! <3

      Poista
  6. Aivan upeita kuvia, oot niin hirmuisen nätti *_* <3

    VastaaPoista
  7. Olipas ihania juttuja, voi jestas että mua huvitti tuo tatuointi pila :D pointsit sun poikaystävälle hauskasta källistä! Kauniita kuvia ♡ toivottavasti laturi löytyy!

    VastaaPoista
  8. Sä oot oikeesti Julia todella lahjakas kirjoittamaan! <3 Ihan häkeltynyt oon!

    VastaaPoista
  9. Itekkin luin aikoinaan Laura Heijan blogia ja se oli yks mun suosikeista monta vuotta ♥ Kiva postaus :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Laura Heija, niin huippu bloggaaja! Kiva kuulla, että täältä löytyy toinenkin hänen lukijansa! Kiitos paljon <3

      Poista
  10. Tykkään niin sun tavasta kirjoittaa ja vitsit miten kaunis sä olet, huh <3 Tuosta hukatusta akusta tuli mieleen, että multa katos viime viikolla kameran muistikortti..?! :D Eikä se ole vieläkään löytynyt, vaikka sitä kuinka on etsitty. Ainut vaihtoehto on, että meidän koiranpentu on sen syönyt ... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua kiitos paljon! <3 WHAAT! XD Minne ne katoilee? Mä en oo vieläkään löytänyt mun kameran laturia ja oon suht varma että se on tipahtanut multa lumipenkkaan ja joku lumiaura on aurannut sen valtavaan lumikasaan.. :D

      Poista