maanantai 20. kesäkuuta 2016

En päässyt kouluun

Tänään facebookin seinä ja whatsapp viestit pursuavat ilouutisia, kun ystäväni ja tuttavani tiedottavat tulevista koulupaikoistaan. Itse sain tietää tulokseni jo pari viikkoa sitten ja valitettavasti ne uutiset olivat puhtaita suruvalitteluja. Pisteet eivät riittäneet jatkoon, enkä saanut unelmieni koulupaikkaa. Tuntuu, että olen ainoa joka pukkaa tänään epäonnistumisensa internettiin, mutta nyt on kuitenkin mun aika tiputtaa tämä lasti tältäkin osin.
IMG_7159Ehkä muistattekin, että pääsykokeiden jälkeen osasin jo aavistella tulevaa. Osasin siihen jokseenkin valmistautua jo viime vuonna, sillä tiedostin realiteetit ja sen, etten ollut koskaan aikaisemmin ollut yhtä ison haasteen edessä. Vaikka tottakai uskoin itseeni ja tein kaikkeni koulupaikan eteen, valmistin mieltäni silti myös suurelle pettymykselle. Sitä se lopulta olikin, kun pääsykoetiedot löi silmilleni ennen aikojaan, aivan tavallisen somehetken keskellä. Pienen toivonkipinän saattelemana yritin etsiä nimeäni muiden joukosta, vaikkei listalla ollut mitään sinne päinkään. 

Hetken verran kannattelin itseäni vahvana yli pettymyksen, nielin kyyneleet ja käänsin ne huumoriksi ja hymyksi. Toisessa hetkessä olinkin jo aivan pirstaleina. Yritin nimittäin ilmoittaa tulokset isälleni kylmänviileästi, mutta tilanne eskaloituikin katastrofaaliseksi tunnekuohuksi. Tiputin mehulasin kädestäni lattialle ja se levisi vaaleanpunaiseksi lätäköksi ympäri huonettani. Hinkkasin lätäkköä säälittävillä paperipalalla ja itkin lammikkoon lisää täytettä samalla kun isä yritti kuivata jälkiä perässäni. Muistan ajetelleeni, että jos ei muuta, niin ainakin kyyneleeni ovat kauniin värisiä. Illaksi lukittauduin huoneeseeni mansikoiden ja paperipallojen kanssa näyttäen aivan elokuvien petetyiltä ja jätetyiltä bimboilta, jotka märehtivät sohvillaan sydänsurujen murtamana. Sallin itseni kerrankin elämässäni olla heikko ja epäonnistunut.
PicMonkey Collage190Edellinen kappale kuvasi pahinta alkujärkytystäni, josta olen jo päässyt yli ja ympäri. Posti toi minulle myöhemmin pisteeni, jotka olivat paljon paremmat kuin olin odottanut. Viime vuosina olisin päässyt samoilla pisteillä eteenpäin ja siihen olin osannutkin tähdätä. Tämän vuoden pisteraja oli kuitenkin noussut niin korkeaksi, että en voinut olla nauramatta sen kuultuani. Olisin saanut tehdä vain viisi virhettä kuudestakymmenestä ja silloinkin olisin vielä tarvinnut ylioppilaskirjoitusten avustusta (mikä minulla ei olisi riittänyt). Meidän valmennuksesta jatkoon pääsi vain neljä, joka on minusta aivan liian vähän älyttömän taitavista ja motivoituneista psykologikokelaista. Ihan hullua, mitä koulupaikan saaminen voikin vaatia. Tottakai olen edelleenkin pettynyt, mutta ylitin itseni silti 100-0. 

Miten tästä sitten eteenpäin? Niin tapahtui tällä kertaa, että suunitelmallinen ja tavoiteellinen tyttö jäi puille paljaille, ilman kuuluista varasuunnitelma beetä. Luultavasti tulen hakemaan ensi vuonna uudestaan samaan paikkaan, mutta mikään ei ole tällä hetkellä varmaa tai allekirjoitettua. En tiedä mitä tällä hetkellä haluan tai mikä olisi järkevintä elämässäni, mutta tunnen itseni ja uskon, että aion opiskella tulevan välivuoden entistäkin kovempaa. Lasken sen varaan, että kaikella on tarkoitus ja vielä minäkin löydän perille päämäärääni. 
PicMonkey Collage192
"When life gives you lemons... shut up and eat your damn lemons!"

P.s. instapostaukseen saa linkittää vielä!

30 kommenttia:

  1. Jotenkin virkistävää lukea myös fiiliksiä sellaiselta, joka ei saanut koulupaikkaa ensi lukuvuodeksi. Mä kyllä niin samaistuin tuohon sun tekstiin! Tuntui musertavalta, kun sai tietää omat, liian matalat pisteet. Niinku et "kolmen kuukauden hirveä uurastus, ja tähänkö mä vain ylsin?" Mutta ei muuta ku ensi vuonna uudestaan, toivottavasti paremmalla menestyksellä. ;) Kyllä se koulupaikka jostain joskus aukeaa meille kaikille, jotka nyt jäi ilman! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vähän ajattelinkin tätä kirjoittaessa, että kyllä pettymyksiäkin tapahtuu ihmisille ja myös niistä on hyvä kirjoittaa! Tuo tunne on kyllä ihan hirveä, mutta onhan se työ edes vähän pois ensi vuodelta kun ei tarvi matikankaan kanssa ihan alusta lähteä. Niimpä, kyllä se sieltä vielä joskus aukeaa! :p

      Poista
  2. Mä hain luokanopettajakoulutukseen isosiskon kanssa ja molemmat päästiin myös soveltavaan vaiheeseen, 1.7. tulee tulokset ja tosiaan ootan niitä! Miks ei voisi tulla aiemmin... Toivon parasta mutta valmistaudun myös käsittelemään pettymyksen :) Tsemppii sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mahtavaa että pääsitte soveltuvuuksiin! Tuo aika on kyllä hirveän pitkä, toivottavasti tulis tieto aikaisemmin! Psykalle oli tullut lopulliset tulokset soveltuvuuksista jo eilen! :o Pidän sulle peukut pystyssä! <3

      Poista
  3. Voi harmi kun et päässy kouluun :( tsemppihali! Toi eka kuva susta on upee!

    VastaaPoista
  4. Seuraavalla kerralla tärppää kouluun pääsy, mullakin kolmas kerta toden sanoi :) Saanko kysyä mistä oot ostanut tuon ihanan mekon? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, eiköhän se sieltä joskus tärppää! Mitä sä opiskelet? Mä vastaan tuohon mekkokysymykseen myöhemmin, koska mekko on oikeastaan äidin, enkä tiedä mistä se on ostettu! :D

      Poista
    2. Heh okei :) Yhteisöpedagogiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa :)

      Poista
    3. Noniin nyt sain tiedon: Mekko on ostettu Keskiseltä Vero Modan osastolta! :)

      Poista
  5. Hieno teksti, oot taitava kirjottaja! Teit varmaan paljon duunia opiskelupaikan eteen, mut tällä kertaa se vaan meni näin. Saat olla pettynyt. Ehkä ens kerralla käy paremmin, mihin ikinä ootkaan hakemassa. Välivuoden alotan mäkin, tosin lukiosta valmistuin vasta tänä keväänä. Kyllä tää vielä paremmaks muuttuu! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos hurjasti! <3 Tein kyllä enemmän töitä ihan hurjasti, mutta niin teki moni muukin. Tällä kertaa se ei riittänyt, mutta ehkäpä joskus! Mulla on nyt toinen välivuosi, viime vuonna olin opistolla psykologian linjalla. :)

      Poista
  6. Mä uskon aina vahvasti, että things happen for a reason! Nyt on loistava hetki viettää elämäs paras vuosi tähän mennessä. Ensi vuodesta eteenpäin ootkin sitten mahdollisesti koulun penkillä useamman vuoden ja sen jälkeen varmaan piakkoin työelämään:) Ota kaikki irti<3 Täällä vielä odotellaan liikuntabiologian tuloksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi sä oot kyllä ihan oikeasti! Tosi viisaita sanoja, kiitos! <3 Pidän sulle peukkuja!!

      Poista
  7. Sun tekstejä on mielekästä lukea, ku kirjotat niin hyvin! Yleensä blogeissa selaan vaan kuvat. Jatka vaan yrittämistä, unelmien eteen täytyy todella tehä töitä! Tsempit jatkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, kiitos paljon! <3

      Poista
  8. Tsemppiä sulle jatkoon! Välivuosi ei ole maailmanloppu, vaikka se aluksi siltä tuntuukin... Been there, done that. Kannattaa selvittää, pystytkö avoimia opintoja / polkuopintoja opiskelemalla pääsemään sisälle kouluun, niin ei tarvitse jättää sitä epävarmojen pääsykokeiden varaan. Itse olen kahden välivuoden jälkeen näin päässyt opiskelemaan, ja oon tosi onnellinen siitä, etten päässyt esim. heti lukion jälkeen - olisin mennyt väärälle alalle. Sulla tuntuu kyllä olevan tosi selkee tulevaisuuden haave :) nyt saat ainakin valmistautua kunnolla!

    https://turkoosivadelma.blogspot.fi/2016/06/throwback-kun-mie-sain-lakin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Tää on nyt mun toinen välivuosi ja oon jo tehnytkin itseasiassa psykan perusopinnot avoimen kautta ja tästä varmaankin lähden eteenpäin. Psykologialle ei valitettavasti kuitenkaan pääse kuin pääsykokeen avulla! :/ Mahtavaa kuulla että löysit oikealle alalle! <3

      Poista
  9. Suuret tsemppaus halit täältäkin sulle!♥ Niinkuin joku jo ylempänä mainitsi: things happen for a reason niin pakko kyllä sanoo samaa :) Kirjoitit jälleen loistavan tekstin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Tuo on kyllä ihan totta!

      Poista
  10. Tosi harmittava juttu, tsemppiä sulle! ♥︎ Oot niin positiivinen tyyppi, että keksit varmasti jotain huippua/viisasta tekemistä tälle vuodelle! :) Itselläkin pääsi itkut, kun ensimmäisestä hakutoiveesta ei tullut edes kutsua ennakkotehtävien jälkeen. Mulla tosin jännitys jatkuu vielä heinäkuuhun asti eli vielä on toivoa opiskelupaikasta jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Jotenkin tän postauksen kirjoitettua mulle tuli tosi hyvä mieli ja motivaatiota taas yrittämiseen! Kyllä se tästä! Harmi ettei sullekkaan vielä ovi ekaan hakutoiveeseen auennut, mutta ehkä sulla on edessä jotain muuta mahtavaa!

      Poista
  11. Kirjoitat älyttömän hyvin myös tälläiset tunteet sanoiksi! :) Harmi, ettet päässyt kouluun :( Teit jokatapauksessa hyvän suorituksen! :)

    VastaaPoista
  12. Voi ei :/ Mulle tuli tosi paha mieli sun puolestas, mut onneksi on aina olemassa mahdollisuus yrittää uudestaan! Sehän voi olla että ens vuonna sä pääsetkin, edellisestä vuodesta oppineena, eikös?

    -Lukija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kyllä mä pärjään! Se, etten päässyt ei tullut täysin yllätyksenä. Ala on suosittu ja vain pieni prosentti läpäisee vaikeat kokeet. Mä ehdin yrittää uudestaan niin kauan kun vain intoa riittää ja kyllä tämän koitoksen jälkeen osaan paremmin valmistautua tulevaan!

      Poista
  13. Tosi harmi juttu :/ mutta niinkuin edelläkin on jo sanottu, kaikella on tarkoituksensa ja varmasti myöhemmin näet että myös tästä välivuodesta seurasi jotain hyvää :) saat jokatapauksessa olla ylpeä itsestäsi! Ihanaa kesää ja kiitos ihanasta blogista :)
    -Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut ja oon kyllä jo tosi positiivisillä asenteilla! Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista
  14. Voi hyvä tavaton oikeasti. En kestä !! :-D Tämä taitaa olla kolmas kerta, kun luen tämän postauksen koko ajatuksellani läpi. Myötäelän tuota lukiessani ihan kauheasti. Ensin tulen hyvin pettyneeksi, sitten tunnen oloni tosi surulliseksi, kunnes ilo ja nauru valtaa mieleni. Jos nyt jostain pitäisi aloittaa kommentoiminen, niin sun kirjoitustaidoista. Jos mä vaikka vetelen tähän alle ranskalaisin viivoin, että mistä kaikista kohdista löyty paranneltavaa:
    -
    -
    No ok. Mitähän mä alan nyt pelleilemään taas ?! XD NYT vakavoidun hetkeks. No ei. Siis ku mietin vaan sitä, et kuii HyVä kirjoittaja voi olla, et pystyy tuolla tavalla herätellä ja ravistella lukijan fiiliksiä. Mä en tiiä miten maagisella yhdellä sanalla kuivailla sitä, mut eipä siinä ainakaan moni onnistu. Itsestä henkilökohtaisesti tuollainen taito kirjoittajalla on ehkä niitä arvokkaimpia, jollei jopa arvokkain taito mitä voi omata. Yleensäkin, jos pystyy herätellä fiiliksiä, oli ne positiivisia tai negatiivisia, niin silloin tietää että on onnistunut. Tai nooh, voihan jollakin olla erilaiset tavoitteet kirjoittamisessa ja omanlaisensa näkökulmansa onnistumisesta, mut meikäläisellä on tuollainen näkemys. Tekis mieli ihan hirveesti tsempata sua kirjoittamaan enemmän ja panostamaan siihen, mutta sitten mietin hetken aikaa, niin oot ihan mieletön monitaituri ni jos nyt tyypit tällä tavalla lähtis sua heti tsemppaamaan ja sä vielä tekisit niin, ni kyllä me nähtäis teikäläinen pomppimassa eri paikoissa, milloin missäkin. Että ihan hyvä kun itsesi tunnet ja panostat siihen mistä tykkäät ja missä MYÖS olet hyvä, vaikkei koulupaikka heti aukeaiskaan. Tuntui kurjalta kuulla, että sun pääsykokeet meni, miten meni, mutta ei se sitä tarkoita että yks unelma olis murskattu just. Aika monetkin on kulkenut kiertoreittejä kohti määränpäätä. Jos sä opiskelet ens vuona niin kovaa, kun uhosit, niin tiedä sitä missä säkin vaikka jo muutamankin vuoden kuluttua oot. Ensin mietin, että esitänkö syvimmät osanottoni, mutta eihän kukaan oo kuitenkaan kuollut, joten ehkä mä ennemmin vaan tälleen selitän ja sepitän, vaikka vähän äidinkielen kirjoitusarvostelumaisekshan tämä menikin. No suokaa anteeks, mutta sen mie vielä sanon että TÄÄLLÄ ainakin uskotaan teihin. Sinuun. Tässä hetkessä voi olla ehkä vaikea vielä ajatella niin, mutta kummasti sitä aina ajan hieman kuljettua niin paljon eteenpäin, että voi katsoa koko kuljetun polun taaksepäin, niin silloin voi vaan huomata ja oivaltaa, et olipas hyvä kun just silloin se ovi ei auennutkaan. Laiffi on ihmeellistä, kun aina yllättäin sitä tulee eteen vielä parempi mahdollisuus ja uskon myös, että niin sullekin käy! :) "Suorin tie kohti unelmaa, ei aina ehkä oo se paras tie. " Näihin sanoihin on ehkä hyvä lopettaa, aurinkoa päivääsi, kesääsi ja tulevaisuuden suunnitelmiisi! Xoxo, Camilla



    P.S. Olet tooodella kaunis, tuo mekkokin näyttää sopivan hyvin sulle! <3 oikeen tuollainen kunnon pitsiunelma. Ja tuosta, et miks mua alko oikeesti ihan naurattamaan oli se, että miten siltikin sulta löytyy tiettyä positiivisuutta mikä huokuu sen kaiken pettymyksen takaa, niin se jos joku on ihailtavaa. Okeeii, myönnettäkööt että myös se sai mut repeilemään, kun huomasin kuinka vahvasti teksti vaikutti mieleeni! :-D ja pahoittelut tästä erittäin sekavasta kommentista, mutta tiiän että sulla riittää ymmärrystä vielä tähänkin ( tai ainakin toivon niin ) x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi mikä kommentti!! Nyt en kyllä tiedä itkisinkö vai nauraisinko liikutuksesta tätä lukiessa, mutta päädyin hymyilemään superleveästi. Ihan mahtavaa kuulla, että tästä tekstistä pystyi tunnistaa erilaisia tunteita ja jopa myötäelää niitä. Mun tavoitteena oli kirjoittaa tästä ja toki muistakin postauksista mahdollisimman aitoja ja kuvailla tunteita juuri sillä tavalla kun ne oikeasti koen. Ei mitään asian kiillottelua! Oon todella kiitollinen ihanista kehuista mitä sulta sain! Tuntuu todella hienolta saada kehuja kirjoitustaidosta, koska sitä taitoa kuitenkin tarvin paljon tässä harrastuksessa ja muuallakin elämässä!

      Ja mahtavaa että siellä uskotaan muhun! Ehkä se oliskin ollut liian helppoa tavoittaa unelma "näin helpolla". Mulla on käyny elämässä niin paljon hyvää tuuria ja onnistumisiakin, joten musta on ihan kohtuullista joutua välillä tähänkin rooliin. Uskon että tän piti mennä just näin ja tuun tavoittelemaan mun unelmia kyllä niin kauan kuin se vaatii!

      En kyllä tiedä miten voisin kiittää sua tarpeeksi tästä kommentista! Oot kyllä niin hyväsydäminen ja lämmin ihminen, että sillä jos millä pääsee läpi vaikka harmaan (tai mustan) kiven! <3

      Poista