maanantai 15. elokuuta 2016

Kokemukseni opistovuodesta

Vuosi etelä-pohjanmaan opistolla kokemuksiaNyt kun kadut täyttyvät reppujaan raahaavista lapsosista ja blogit tulvivat kouluun paluu teeman mukaisesti, on myös mun aika nostaa pääni kirjojen ja tuhatsivuisten tehtävämonisteiden maailmaan. Tässä pieni kertaus tapahtumista koulupolullani: Viime vuonna näihin aikoihin astelin Etelä-Pohjanmaan opiston psykologian linjalle ja aloitin siellä matkani kohti yhtä suurinta unelmaani, psykologin ammattia. Kevään pääsykokeissa suoriuduin yli omien odotusteni, mutta valitettavasti pisterajat olivat toista mieltä suorituksen riittävyydestä. Opiskelupaikka jäi siis toistaiseksi nappaamatta. Pettymys oli todentotta suuri, sillä olin opiskellut aivoni pinkeämmiksi kuin koskaan aikaisemmin. Halu päästä kouluun oli kova. Toisaalta olin valellut itseni realismilla ja ajatuksella siitä, että näin suuren asian saavuttaminen voi viedä vuosia. 

Nyt kun haavoja on nuoleskeltu tovi, tulin täyttämään yhden lupauksistani. Tulin nimittäin kertomaan omat kokemukseni opistovuodesta ja siitä, miten se vaikutti minuun niin opiskelijana, psykologiafanina kuin pääsykoepyrkyrinäkin.
Etelä-Pohjanmaan opisto ja psykologian linjaPeriaatteessa olen juuri toisen välivuoteni kynnyksellä. En kuitenkaan osaa hahmottaa viime lukukautta minkään muotoisena tai kokoisena välinä mistään. Kävin koulussa aamusta iltapäivään ja opin itsestäni että psykologiasta enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Vilpittömin mielin voin sanoa, etten olisi ilman opistovuotta päässyt ikinä tänne asti, näillä suorituksilla. Listasin tähän muutaman ajatuksen ja kokemuksen opistovuodesta:
 Meidän linjan opettaja oli koulutukseltaan psykologi, kuten myös monet pääsykoevalmentajista. Saatiin siis ihan oikeaa tarttumapintaa ammattiin ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Entä jos psykologia alkaa itkettämään asiakastilanteessa? Onko itsemurha-aikeista kysyminen kannattavaa? Minkälaisia ongelmatilanteita työssä voi sattua?
 Tein vuoden aikana psykologian perusopinnot avoimen yliopiston kautta. Saatiin hyvä perehdytys täysin uuteen oppimistapaan ja matkan varrella ammattitaitoinen opettaja pukki eteenpäin jumiutuneita opiskelijoita. Tottakai myös samassa pisteessä junnaavat luokkakaverit olivat korvaamaton energiavipu.
 Perusopintojen lisäksi suoritettujen oppiaineiden listalla on muun muassa tilastotieteen perusteet, vähän ruotsia ja kirjallisuusviestintää. Opistolla oli lisäksi omia kursseja. Välillä hiljennyimme mindfulnessin parissa (olin superhuono) ja tutkailimme omia itsejämme itsetuntemuksen tunneilla. 
 Vierailtiin mielenkiintoisissa paikoissa, joista lempparini oli Vaasan vankimielisairaala.
Psykologian pääsykokeissa vaaditaan yksityiskohtaista tilastomatematiikan osaamista, jonka kanssa olin täysin alkupisteessä opistovuoden alkaessa. Vuoden aikana kävin tilastomatematiikan peruskurssin, jonka lisäksi meillä alkoi myös tilaston valmennus viikoittain. Yksin lukiessani olisin saavuttanut saman tietomäärän luultavasti viidessä vuodessa...
Pääsykoevalmennuksessa käytiin artikkeleita läpi hyvin monipuolisin tekniikoin. Oli opettajalähtöistä opetusta, omaa työstämistä, ryhmätöitä, tehtäväpaketteja ja aina välillä yksi omalukupäivä.
Jyväskylän yliopiston psykan pääsykokeisiin kuuluu myös soveltuvuuskokeet, jonne en päässyt itse soveltuvuuttani testaamaan. Harjoiteltiin kuitenkin opistovuoden aikana mahdollisia tehtäviä ja keskustelutilanteita. "Pienestä" vastahakoisuudesta huolimatta suostuin tekemään keskusteluharjoitukset myös koko luokan ja kameran edessä, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli todella loistava juttu. Videoita en ole tosin vieläkään katsonut, mutta rehellinen palaute suoriutumisesta on aina kullan arvoista!
  Psykologian opiskelu opistossa ja avoimessa yliopistossaMitä teen nyt? Tähän kysymyksen en ole tainnut vielä blogin puolella ottaa ollenkaan kantaa ja myönnetään, että olen itsekin hieman sekaisin omasta elämästäni ja tavoitteistani tällä hetkellä. Aloitin kuitenkin pari viikkoa sitten psykologian aineopintojen tekemisen avoimessa yliopistossa, joka on sujunut opistossa harjoittelun jälkeen samalla rutiinilla. Ensivuoden kouluhaku on pieni kysymysmerkki mielessäni, mutta harkitsen vakavasti takaisin opiston valmennukseen paluuta. Näistä tunnelmista ja kysymyksistä kuulette pian lisää! 

Suosittelen kaikille psykologian ja muidenkin vähän vaikeampipääsyisten (?) oppiaineiden opiskelijoiksi halajavia harkitsemaan opistovaihtoehtoa, jos ovet eivät ekalla yrittämällä aukea. Se tuki, turva ja opinnoissa kiinni pitävä verkko on kaiken sen ajan ja rahankin arvoinen! Jos jollakin jäi vielä kysymyksiä aiheesta niin mulle voi laittaa kysymyksiä niin täällä kuin sähköpostissakin!

7 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa sun suunnitelmat! Kun oot noin päättäväien, oon ihan varma et se jossain vaiheessa palkitaan <3 Tsemppiä opintoihin ^_^

    VastaaPoista
  2. Toi sun opistovuosi kuulostaa näin jälkikäteen tiivistettynäkin ihan todella huipulta! Varmaan olis kyllä unohtumaton vuosi siellä opistossa. :> Myös mun mielestä sun suunnitelmat kuulostaa hyvältä, ja tuolla asenteella ei jää kyllä unelmien saavuttaminen vain haaveeksi. Tällaisissa vastoinkäymisissä kärsivällisyyttä mitataan toden teolla ja siinä kohtaa ne tippuukin kärryiltä, joilla into ja himo unelma-ammattiin ei ole 100%. Mutta niin kun joskus aikaisemmin olenkin sanonut (vai olenko?) niin kyllä me vielä joskus psykologi-Julian kirjoituksia/mietteitä luetaan. Tsemppiä rankkoihinkin lukuhetkiin. Go Julia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin tätä tiivistäessäni! On kyllä todellakin antoisa vuosi takanapäin! Eiköhän mustakin vielä joskus psykologi tai jotain vastaavaa tehdä! :D Kiitos kommentista ja tsempeistä! <3

      Poista
  3. Kuulostaa kivalle! :) Tsemppiä myös täältä sulle paljon ja ihanaa loppuviikkoa<3

    VastaaPoista