sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Luukku 24 - Onko joulu suomalaisten mielenterveyden pelastus?

jouluselfu4.4Istuin linja-autossa marraskuuiltana. Ikkunan toisella puolella oli niin mustaa, etten erottanut nimeksikään tien ääriviivoja ja tiesin, ettei tämä pimeys tulisi katoamaan mihinkään vielä muutamaan kuukauteen. Kuuntelin radiosta vaimeasti kantautuvaa joulumusiikkia, mietin mielessäni juuri  läheisilleni tilaamiani joululahjoja ja juuri asuntooni kokoamaani valkoista joulukuusta. Pari tenttiä ja olisin jo joululomalla. Joulua sivuavat ajatukset täyttivät mieleni tuonakin pimeänä iltana.

Kirjoitin googleen joulu ja mielenterveys. 

"Joulu ahdistaa monia etukäteen"

"Psykologi varoittaa: joululaulujen kuuntelu voi olla haitallista."

"Joulu yksin."

Ei yhden yhtä positiivista asiaa?
jouluselfu6.2Onhan se totta, joulu osaa olla julman raadollinen. Melkein kuin toukokuinen itsemurhailmiö, jolloin kuilu hyvän ja pahan välillä kasvaa. Siinä missä muu maailma hehkuu onnea, joulumieltä ja rakkautta, oma suru tuntuu tavallistakin syvemmältä ja yksinäisyys entistä yksinäisemmältä.

Joulussa stressaa odotukset ja suorituspaineet, jotka ovat meidän ihmisten omia luomuksia. Kodin täytyy olla putipuhdas, lapsille täytyy hankkia kasapäin lahjoja, pöydän on notkuttava itsetehtyä ruokaa ja joulusta on pakko nauttia. Ei ihmekkään, että kyöhä yksinhuoltajaäiti kokee ettei voi tarjota lapsilleen joulua, eikä ihme että joku ratkeaa ryyppäämään. 

Entä jos emme yrittäisikään mahtua ennaltakirjoitettuun täydelliseen joulumuottiin, vaan loisimme joulumme niistä resursseista, joita on tarjolla?
jouluselfu1

Otsikossa kysyin, onko joulu suomalaisten mielenterveyden pelastus. Kaikesta huolimatta, uskon sen valtaväestölle sitä olevan. Kuvitelkaa meidän pitkä ja pimeä talvemme ilman joulua. Joulu juuri sopivaan aikaan keskeyttä hetkeksi talven pimeyden ja tarjoaa mahdollisuuden lepuuttaa syksyn taakkoja. Jouluvalot valaisevat kaupunkeja ja koteja ja joulun rituaalit tarjoavat mahdollisuuden poiketa arjen raiteista pieneksi virkistäväksi hetkeksi. Ja mikä valtava auttamisen halu ja joulumieli useampia meistä yhdistääkään ja se jos mikä kertoo joulun mystisistä taikavoimista.

Väitän, että me melankolinen kansamme tarvitsee joulua.

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika. Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä.

jouluselfu5.2Yhteenvetona voisi toimia vaikkapa tämä joululaulu:

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle,
ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään,
ja koukkuselkä suortuu niin kaikk´ on mielissään.

Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Ihanaa ja siunattua joulua just sulle! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti