lauantai 28. huhtikuuta 2018

Pääsykoeuudistus - järjetön uhka nuoren hyvinvoinnille?


Tunteisiin. Sinne se kolahtaa, vaikkei enää niin suoranaisesti oma pää vadilla olekaan. Oma kamppailu pääsykokeiden kanssa on kuitenkin edelleen tuore muisto ja toki tulevana psykologina hälytyskelloni kilkattavat muutenkin vikkelästi näille uutisille.

Lukion penkiiltä suoraan yliopiston luentosaleihin - mikä mainio tavoite! Olisihan se oikeastikin mahtavaa, ettei kukaan ainakaan tahtomattaan tipahtaisi tyhjän päälle lakkiaisten jälkeen.  Harmi vain, että tavoitteen toteuttamisen keinot ovat ainakin minun mielestäni hieman kotikutoiset. Muutoksia tapahtuu lain määrämän suunnan mukaan myös psykalla: ei ennakkomateriaalia, ei soveltuvuuskokeita, ylioppilastodistuksen merkitys kasvaa.

Mitä tämä käytännössä voi tarkoittaa nuoren hyvinvoinnin kannalta? Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että se stressi, joka nuorilla saattaa nyt olla kirjoitusten ja lukion loppumisen jälkeen sysätään vain aikaisempaan vaiheeseen. Kuormitus on kestoltaan pidempi; ripaus kilpailua, jonka panttina voi olla loppuelämän ammatti. Kilpailun lähtölaukaus kaikuu jo ensimmäisenä koulupäivänä ja kamppailu pihisee käynnissä sen kolmisen vuotta. Huomioiden myös se, ettei lukion läpäiseminen ylipäätään ole kaikille mikään kevein pala kakkua. Mielenterveyden häiriöt ovat alttiita puhkeamaan nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa, joten en hypi riemusta, kun tähän ajanjaksoon pukataan paineiden osalta pökköä pesään.

psykologian opiskelu jyväskylä pääsykoeuudistusToisekseen väittäisin, ettei esimerkiksi yksi välivuosi hallaa tee. Omasta kokemuksesta väitän, että syrjäytymisriski ja mielenterveyden haasteet kolkuttelevat niitä, jotka oikeasti vuosi toisensa jälkeen jäävät vaille opiskelupaikkaa. Tuleeko henkilöstä, jonka kirjoitustulokset eivät osu nappiin, tälläinen väliinputoaja? Ja mitä kirjoitustuloksiin tulee, eivät nekään ole mielestäni täysin kunnialliset mittarit tähän tarkoitukseen. Tässä muutama analyysi:

a) Kirjoitusten arviointi perustuu normaalijakaumaan. Korkeimman arvosanan, laudaturin, voi saada vain pieni prosentti opiskelijoista. Suosituimmilla aloilla pärjää pitkälle tällä arvosanalla, jota kuitenkaan kaikki kirjoittajat eivät yrityksestä huolimatta voi saada.

b) Älykkyyttä on erilaista; toiset handlaavat tilasuhteet, toiset kirjallisuuden ja toiset taas loistavat sosiaalisilla taidoillaan (jota kirjoitukset eivät mittaa). Harvemmin kukaan yltää huippusuoritukseen  ihan kaikessa (jota pääsy kouluun saattaa edellyttää). Oma rivini esimerkiksi oli muuten melko loistokas, mutta englannissa en pärjännyt sitten millään. Näin ollen menetin mahdollisuuteni jo tämänhetkisillä pelisäännöillä hyötyä kirjoitustuloksistani mitenkään, vain yhden itselleni vaikean aineen takia.

c) Menestyminen ylioppilaskirjoituksissa ei ole suoraan verrannollinen motivaatioon alaa kohtaan. Korkeilla tuloksilla voi hakea paikkaa vaikkapa korkeapalkkaisimmalta alalta, koska miksipä ei. Mielestäni se, että valmistaudut kunnolla mielenkiintoisen alan pääsykokeisiin, mittaa motivaatiota paremmin. Aito kiinnostus alaa kohtaan taas varmistaa sen, että koulutus suoritetaan todennäköisimmin loppuun.  

Pääsykokeisiin valmistautumisaika on tavallisesti lyhyt. Intensiivinen kirjoituksiin valmistautuminen (tai muu lukiomenestys) kuormittaa paljon pidemmän ajan. Kuten mainitsin, tällainen valintamenetelmä lisää valtavasti paineita. Ennakkomateriaalia sisältävät pääsykokeet tarjoavat mahdollisuuden onnistua, vaikkei kirjoitukset olisivatkaan menneet ihan nappiin. Ne tarjoavat puhtaan pöydän, ja valokeilan, jossa voi loistaa vain ja ainoastaan sen kaikista omimman aiheen osaamisella, aikaisemmasta menestyksestä riippumatta. Vähemmän paineita = parempi hyvinvointi. Toisaalta myönnän, että ennakkomateriaalin poistumisella on myös hyvät puolensa. Pääsykokeisiin valmistautuminen on aikamoinen työmaa, eikä se ainakaan minulla tottapuhuen abivuoden jälkeen luonnistunut. Psykan materiaaleja vähennettiin tänä vuonna puolella ja se jos jokin oli minusta reilu ratkaisu. Onneksi ainakin toistaiseksi vielä jonkinlainen pääsykoesysteemi on elossa ja jotain mahdollisuuksia on napata paikka myös näistä lukion tuloksista riippumatta.

Niin ja mitä tulee epäreiluun pääsykoebisnekseen, jonka varjolla varakkaammat opiskelijat edesauttavat koulupaikan hankkimista. Valmennusbisnes tuskin tulee minnekkään katoamaan, se vain muuttavat muotoaan. Se siirtyy lukioon.

psykologian opiskelija jyväskylän yliopistoJa viimeisenä pari sanaa soveltuvuuskokeista. Soveltuvuuskokeiden poistuminen psykalta saa mut näkemään punaista kuin mikäkin härkä konsanaan. Olen tässä vuosien varrella nimenomaan huudellut sen puolesta, että kaikilla psykan laitoksilla ja lääkäreillä tulisi olla soveltuvuuskokeet. Ymmärrän, että "soveltuvan henkilön" raja on hyvin vaikea määrittää ja sitä on vaikea mitata. Mutta ylioppilastulokset, pänttäystaidot ja muistiko sen kertoo, että susta tulisi vaikkapa hyvä psykologi? Kyllä minä ainakin arvottaisin esimerkiksi keskustelutaidot ja motivaation alaa kohtaan korkeammalle kuin sen, että henkilö sai viisi ällää.

Tässä näin lyhykäisyydessään mun ajatuksia tunteita kuohuttavasta uudistuksesta. Toki uudistuksen tarkoitusperät ovat hyvät ja toki se sisältää paljon hyvääkin. Lieneekö tämä muutosvastarintaa vai huomaako muutkin nämä mahdolliset haittavaikutukset? Mitä mieltä sinä olet pääsykokeita koskevista uudistuksista?



12 kommenttia:

  1. Oon aika pitkälti samaaa mieltä sun kanssa! Itse tosin tulen näillä näkymin toivottavasti kuulumaan siihen porukkaan, joka pääsee kouluun sisään pelkillä yo-tuloksilla. Siis toivottavasti, mua ärsyttää aivan suunnattomasti ettei edes E:n paperit välttämättä riitä... Panostin kirjoituksiin tosi paljon, ja käytännössä suljin lähes kaiken muun elämän pois 2-3 kuukaudeksi sekä syksyllä että nyt keväällä. Ja tämän seurauksena en edes jaksanut hakea minnekään yhteishaussa, joten edessä on ihan suunniteltu välivuosi. Että ei nyt ihan yhteiskunnan suunnitelmat kyllä onnistuneet täälläkään, vaikka hyvät paperit tulikin... :D

    Lisäksi olen aika huolissani siitä, etteivät uudistus ja sen aiheuttamat muutokset käytännössä ole vielä saavuttaneet kaikkia tälläkin hetkellä lukiossa opiskelevia nuoria, tai varsinkaan heidän vanhempiaan. Itse sain ainakin kuulla kavereilta ja sukulaisilta paljon, että "ei ne kirjotukset niin tärkeät ole", "eihän kirjotusten tulokset vaikuta mihinkään" ja "vuoden päästä et enää muista, mitkä arvosanat kirjoitit". Öö, esimerkiski kauppatieteelliseen (mitä siis itse harkitsen) pääsee tästä vuodesta alkaen 60% hakijoista pelkillä yo-tuloksilla, että kyllä niillä arvosanoilla on aika h*lvetin suuri merkitys! Mutta ei, ainakin täällä päin yleinen käsitys on edelleen se, että pääsykokeet ratkaisevat myös tulevaisuudessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valtavasti kommentista ja huippua kuulla, että sua tämä uudistus vaikuttaisi hyödyttävän! Toki toi on suuri siunaus niille, joilla on hyvät tulokset. Ja toki kaikki (kuten myös minä) katsoo uudistusta vähän omien suoritusten ja kokemusten perusteella. Ja ehdottomasti välivuotta kehiin jos siltä tuntuu! Varmaan ihan yleinen ilmiö tämäkin että kirjoituksissa kaikkensa antaneet haluavat pitää välivuoden ja kenties vähän huilata ja palautua.

      Olen myös miettinyt tuota samaa asiaa! Mullekin tuputettiin tuollaista settiä ja loppujen lopuksi menin kirjoituksiin vähän hälläväliä -asenteella ja vuoden päästä olinkin sitten uusimassa tuloksiani epätoivisesti. Mäkin huomasin, että kauppatieteellisen valintakriteerit oli jo ehtineet muuttua tuossa määrin. :o

      Nautinnollista välivuotta ja etukäteistsempit tulevaan hakuprosessiin! <3

      Poista
  2. Itse kirjoitin EEEMB. Enkusta B. Ei ole näistä papereista mitään hyötyä psykalle hakiessa. Vähällä lukemisella piti selvitä, sillä olen uusperheestä jossa on mielenterveysongelmia ja pieniä lapsia. Paljon aikaa yo-keväänä meni siihen että yritin pitää kotona olevaa kaaosta kasassa. Tänä keväänä on enemmän lukuaikaa, mutta silti raskasta on kun äiti yritti itsemurhaa tuossa maaliskuun lopulla. Mutta kuitenkin monen vuoden vääntämisen jälkeen saatiin apua tänne kotiinkin, ja voinen luottavaisin mielin lähteä opiskelemaan jos paikka nyt viimein irtoaa.

    Eriarvoistumista tämä uudistus ei ainakaan vähennä. Monilla saattaa olla lähipiirissä huono tilanne, minkä vuoksi ei voi lukea silloin kuin pitäisi. Vanhassa mallissa pystyi sentään kompensoimaan huonoja yo-papereita lukemalla pääsykokeisiin silloin kun elämäntilanne sen sallii. Oma tilanne sentään on helppo verrattuna siihen, että osan vanhemmat voivat olla alkoholisoituneita/käydä käsiksi.

    Tuntuu että yhteiskunta pitää minua vain menetettynä tapauksena. Vanhemmat eronneet, äiti siivooja. Kaikenmaailman opot ja tukihenkilöt tuputtavat lähtemään lähihoitajaksi/sairaanhoitajaksi, koska heidän mielestään yliopistoon ei ole mahdollisuukska ellei elämä ole ollut ruusuilla tanssimista.

    En edes ole varma, voiko näillä korteilla päästä sovesta läpi. Aina minä olen lukion pystynyt hoitamaan enkä ole ollut itsetuhoinen tms, vaikka joskus onkin itkettänyt ja ahdistanut paljon. Tästä on kuitenkin suunta pelkästään ylöspäin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun rivi näytti suhteellisen samalta, enkun sain paniikkikorotettua A --> B. Ja harmitti että tämän yhden vaikean aineen takia meni pohja periaatteessa muilta hyviltä tuloksilta.

      Todella hyvä pointti tuo, että elämäntilanne vaikuttaa todella paljon näihin tuloksiin. Ja yo-kokeet ovatkin sitten kerrasta poikki ja uusimismahdollisuudet ovat melko rajalliset. Pääsykokeita voi käydä koettelmassa niin monesti kuin vain itse jaksaa.

      Onpas sulla ja sun perheellä ollut vastoinkäymisiä, eikä varmasti ole ollut helppoa hoitaa tälläisiä suorituksia kaiken murheen keskellä. Huippua, että sulla on edelleen tavoitteet korkella ja unelmat mielessä! Ja asiat alkaa myös kotona järjestyä pikkuhiljaa.

      Todella harmi kuulla, että sua aliarvioidaan ja yritetään tunkea tiettyyn muottiin. Sulla on todellakin kaikki mahdollisuudet päästä yliopistoon! Mun mielestä sä voit kääntää nuo sun asiat sun eduksi. Olet kohdannut vaikeita asioita, mutta uskallat kohdata myös ne ja uskallat puhua niistä. Myöskin nuo tunteet on ihmiselle normaaleja ja sä olet myöskin selvinnyt niistä kaikista. Loistavia taitoja psykalla! Ei muutakuin suunta ylöspäin! <3

      Poista
  3. Täysin samaa mieltä! Pääsykoeuudistus on itselleni erittäin tärkeä aihe ja mielestäni uudistuksen hoitaminen on tehty älyttömän huonosti. Tiedotus lukioille on ollut riittämätöntä, mediassa annettu kuva vaihtelee lähteestä riippuen. Jotkin lehdet maalaavat uhkakuvia pelkästään yo-todistuksella hakemisesta, osa taas painottaa että yo-kiintiö kasvaa mutta pääsykoe ei ole kokonaan poistumassa. Tuntuu, että päättäjätkään eivät ole itse varmoja siitä miten uudistus hoidetaan, mikä on järkyttävää sillä uudistuksen tulisi astua voimaan jo 2020.

    Jotta kommenttini pysyy helposti luettavana, ajattelin jakaa ajatukseni eri osiin. Ensin käsittelen opiskelijoiden hyvinvointia, jota pääsykoeuudistus uhkaa. Sen jälkeen siirryn käsittelemään uudistuksen tasa-arvoisuutta.

    Vuonna 2012 julkaistussa lukiolaisten hyvinvointutkimuksessa havaittiin, että 70% lukiolaisista kokee viikoittain väsymystä (SLL 2012). Väsymys on yleinen stressin oire, ja altistaa erilaisille mielenterveyden ongelmille ja uupumukselle. Stressi ja psykosomaattiset oireet, kuten vatsakipu, korostuivat etenkin opinnoissaan hyvin menestyneillä. Yli 9.5 keskiarvon oppilaat kokivat näitä oireita muita oppilaita enemmän (SLL 2012). Kouluterveyskyselyissä on selvinnyt etenkin lukion vaativuuden korostuminen tytöillä: tyttöjen uupumus on lähes kaksinkertainen poikien uupumukseen verrattuna. Vuoden 2016 tulokset osoittavat uupumuksen lisääntyneen voimakkaasti: tytöistä uupuneita oli 17-18% ja pojista vähän alle 10%. Uupumuksen on todettu liittyvän masennukseen myöhemmissä elämän vaiheissa ja koulupudokkuuteen. Uupumuksen on myös havaittu lisääntyvän opiskeluvuosien määrän kasvaessa, sekä yliopisto- että AMK-opiskelijoilla (Salmela-Aro ja Read 2017).

    Jos jo melkein viideosa lukiolaisista tytöistä on uupuneita, ja uupumuksen trendin vain ennustetaan kasvavan, meillä on oppilaitoksissa pian opiskelemassa "tikittävä aikapommi". Pääsykokeiden poistamista perustellaan kansantaloudellisilla syillä ja nopeammalla työelämään siirtymisellä, mutta kuinka moni opiskelijoista pystyy siirtymään saumattomasti työelämään jos uupumus on varjostanut opintoja jo lukioikäisestä lähtien?

    Opintojen tasa-arvoisuudesta: kuten aiemmissa kommenteissa on mainittu, jo ylioppilaskirjoitukset ovat lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen tapahtuma. Kaikkien elämäntilanne ei 18-vuotiaana ole ideaali. Jotkut taistelevat arkipäiväisen selviytymisen kanssa, ja kirjoitukset on asia, mikä vain hoidetaan läpi jotta elämässä voidaan jatkaa eteenpäin. Pääsykokeet ovat sen sijaan uusi tilaisuus näyttää omat taidot (toivottavasti) tehtävissä, jotka heijastavat tulevien opintojen suuntaa. Mielestäni huomattavaa on myöskin se, että pääsykoekirjallisuuteen perehtyessä hakija saa paremman kuvan siitä mitä opinnot tulevat olemaan, kuin vain Opintopolun esittelyn avulla. Eikö säästöjä yhteiskunnassa tuota nimenomaan se, että opiskellaan alaa joka tiedetään itselle sopivaksi, eikä huomata ensimmäisenä vuonna että eihän ala ollut lainkaan sellainen kun oletettiin?

    (postaus seuraavassa kommentissa)

    VastaaPoista
  4. (jatkoa edellisestä)

    Silmämääräisesti arvioituna myös Ylen suorittamassa lukioiden yo-tulosten vertailussa voidaan nähdä epätasa-arvoisuutta (https://yle.fi/uutiset/3-9618039). Listan 7 parhaiten menestynyttä lukiota ovat kaikki Uudellamaalla. Näin 2010-luvun loppupuolella, kun koulutusleikkaukset käyvät kuumina, kärsivät eniten pienet lukiot pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Esimerkiksi omassa lukiossani abikurssit poistettiin kokonaan. Toki voidaan argumentoida, ettei yliopilaskirjoitusten arvosanoihin vaikuta muu kuin opiskelijan omat taidot ja panostuksen määrä, mutta olisi naiivia olla ottamatta lukion "tason" vaikutusta huomioon.

    Jos siirrytään pääsykokeettomaan malliin, tulee opiskelijoiden myös entistä aikaisemmin suunnata opintojaan yliopiston haluamaan suuntaan, halutusta opiskelualasta riippuen. Tuntuu kohtuuttomalta että vasta 16-vuotiaan lukion aloittavan nuoren tulisi tietää mitä tulevaisuudessa haluaa opiskella. Allekirjoittanut ainakin itse haaveili vielä 16-vuotiaana lääkärin urasta, siitäkin lähinnä siksi että olin menestynyt koulussa hyvin ja opinto-ohjaajani sanoi että lääkis voisi olla hyvä vaihtoehto. Opinto-ohjaajista puhuttaessa on hyvä huomioida myös se seikka, että "suuremmissa lukioissa opinto-ohjauksen tarjontamahdollisuudet ovat pieniä lukioita paremmat ja pienet lukiot toteuttavat opinto-ohjausta enemmän hajautetusti kuin suuret lukiot" (SLL 2012). Eli suurempien lukioiden opiskelijat saavat enemmän tukea opintojen ohjauksessaan kuin pienten lukioiden oppilaat. Tämäkin on seikka, joka huonontaa pienempien lukioiden oppilaiden mahdollisuutta päästä opiskelemaan haluamalleen alalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos todella ajatuksia herättävästä ja faktapitoisesta kommentista! <3

      Siis todella hurjaa, miten tälläkin hetkellä nuoret raportoivat oireilua, jolla voi olla vakavat vaikutukset. Itse myös erittäin tunnollisena ja herkkänä ihmisenä olen stressaantunut helposti kouluun liittyvistä asioista. Hurjaa ajatella, miten tämä uudistus näkyy tulevien vuosien vastaavissa luvuissa..

      Mullakin oli lukion alussa vielä ihan erilaiset kuvitelmat lukion alussa tulevista opinnoistani kuin lukion lopussa. Ja tästä syystä esimerkiksi jätinkin esim pitkän matikan huoletta pois (vaikka myöhemmin tajusin, että olisin siitä hyötynyt). Psykologiakin on sellainen oppaine, johon pääsee tutustumaan paremmin vasta lukiossa. Ja siitä oma kiinnostuksenikin sai liekkiä, sain rakentaa lukion aikana rauhassa omia tulevaisuudensuunnitelmiani. Ihan kohtuutonta minusta, että nykyään tuo tuleva suunta pitäisi tietää suunnilleen heti lukion alkaessa. Ei jää paljon muutoksille varaa. Ja tämä varmasti aiheuttaa myöhemmin opintojen viivästymistä, opintojen keskeyttämistä ja psyykkisiä haasteita.

      Nämä uudistuksen mukana tulevat haasteet vaikuttavat kyllä kaiken kaikkiaan todella kohtuuttomilta. Ei tämänkään hetkinen systeemi ehkä kaikkein paras ole, mutta mielestäni uudistus tapahtuu aivan väärään suuntaan.

      Poista
  5. Monelle alla tulee todistusvalintaa, mutta itse en usko, että psykalle tulisi, koska liian moni hakija päätyisi samaan pistemäärään. Jyväskylän yliopisto todennäköisesti tulee psykologian yhteisvalintaan vuoteen 2020 mennessä, joten silloin ainakin voi hakea yhdellä kokeella neljään yliopistoon.

    Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka todistusvalinta psykalle tulisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä tiedotettiin vähän aikaa sitten psykan pääsykokeen muutoksista. Ja ei ainakaan kokonaan todistusvalintaa ole pariin vuoteen näillä näkymin tulossa, mutta muutkin muutokset olivat jo mun korvaan hurjan kuuloisia.

      Poista
    2. Meitä tiedotettiin vähän aikaa sitten psykan pääsykokeen muutoksista. Ja ei ainakaan kokonaan todistusvalintaa ole pariin vuoteen näillä näkymin tulossa, mutta muutkin muutokset olivat jo mun korvaan hurjan kuuloisia.

      Poista
  6. Saatko kertoa tarkemmin niistä uudistuksista vielä? Milloin soveltuvuuskokeet katoaisivat? Kuulostaa tosi hurjalta mun mielestä, itse olen pitänyt kyseenalaisena ettei niitä ole kaikissa kouluissa. Kuitenkin mielen kanssa työskentelyssä on tosi isossa vastuussa toisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä tuosta muutakuin sen, että ensi vuonna tapahtuu osa noista muutoksista mitä tekstissä mainitsin. Ja vuoteen 2020 mennessä viimeistään kaikki loput muutokset. En tiedä sen tarkemmin, että lähteekö soveltuvuudet kumpana vuonna, enkä tiedä onko tuota asiaa vielä päätettykään.

      Jep, mun mielestä kyllä ihan käsittämätön muutos..

      Poista